4. Vaikeiden tunteiden käsittely
Ongelmapelaajan läheinen säästyy harvoin vaikeilta tunteilta. Tunteisiin on kuitenkin usein vaikeaa saada kunnolla otetta. Kun tunteitaan pysähtyy tarkemmin kuulostelemaan alkaa niille löytymään nimiä ja selityksiä.
Kukin läheinen reagoi omalla tavallaan pelaamisen paljastumiseen, mahdollisiin repsahduksiin ja velkoihin sekä pelaajan pahaan oloon. Tavallista on, että pelaajan piilottelu ja vastuuttomuus vihastuttavat ja aiheuttavat pettymystä ja surua. Myös huoli ja ahdistus esimerkiksi mahdollisesta repsahduksesta ja hoitamattomista veloista on monilla läheisillä usein läsnä. Läheinen voi tuntea toisinaan jopa syyllisyyttä peliriippuvuuden syntymisestä. Toivottomuus, epäluottamus ja neuvottomuus ovat myös tyypillisiä läheisen tunnekokemuksia.
Pitkään kestäneet kielteiseksi koetut tunteet nakertavat läheisen hyvinvointia. Tunteilla on vaikutusta myös läheisen toimintaan sekä vuorovaikutukseen pelaajan kanssa. Syylliseksi itsensä kokevan on vaikeaa vastustaa pelaajan puolesta asioiden tekemistä; vihaa ja pettymystä kokeva taas joutuu pinnistelemään pystyäkseen käsittelemään asioita pelaajan kanssa rakentavaan sävyyn.
Tunnetaitojaan, eli kykyjään havaita, ilmaista sekä säädellä omia tunteitaan, voi vahvistaa koko elämänsä ajan. Kaikkien on mahdollista oppia ilmaisemaan omia tunteitaan paremmin, säätelemään ja hillitsemään itseään tarpeen mukaan ja toimimaan jämäkämmin omien rajojen ylittyessä. Jos näin tapahtuu, läheisen mahdollisuudet pitää parempaa huolta itsestään paranevat.