Pelirajaton-ajattelu

Tähän on kuvattu se, mitä nimitämme Pelirajaton-ajatteluksi erotukseksi muista vertaistukeen pohjaavista tukitoiminnoista, joissa tukeudutaan toisenlaiseen ajatteluun toipumisesta.  

Tekstissä on yhteenvedonomaisesti lausuttu se, mitä pelaajien työkirja laajemmin tarjoaa tukisuhteissa hyödynnettäväksi. 

Pelirajaton-ajattelu pohjautuu sosiaalipedagogisen työn perustaksi hyvin sopivaan humanistiseen ihmiskäsitykseen. Humanistisessa ihmiskäsityksessä ihminen on oman elämänsä subjekti ja siinä uskotaan ihmisen omaan tahtoon, hyvyyteen, luovuuteen sekä kykyyn kasvaa ja kehittyä. Ihminen on itseohjautuva, kehittyvä ja tavoitteellisesti toimiva. Ihminen on vapaa, mutta samalla vastuullinen.  

Rahapelaaminen ja ongelma  

#tapa #dopamiini #mielihyvä #hallittu pelaaminen 

Rahapelaaminen voidaan esittää kolmeen osaan jaettuna janana: 1) viihdepelaaminen, 2) riskipelaaminen ja 3) ongelmallinen pelaaminen. Ongelmapelaaminen on pahimmillaan riippuvuustasoista, pakonomaista käyttäytymistä.  

Väestötasolla rahapelaaminen pysyy valtaosalla viihteenä. Rahapelaaminen on viihdettä, jota rahapeliteollisuus pyörittää ansaitsemistarkoituksessa. Viihtymisestä, arjesta pakenemisesta alkaa osalla myös ongelmallinen pelaaminen. Toisilla ajankäyttö ja rahan käyttö on ongelmallista samoin tein. Toisilla ongelma kasvaa ja kehittyy ajan kanssa liittyen yleensä rahapelaamisen sisäänkirjoitettuun lainalaisuuteen eli rahan häviämiseen ja yritykseen korvata näitä tappioita lisäämällä pelaamista ja korottamalla panoksia. 

Ongelmallinen rahapelaaminen voidaan jakaa kahteen ja usein samaan aikaan vallitsevaan pelaamista ylläpitävään tekijään: tapaan ja dopamiinivaikutukseen. Henkilö on saattanut kehittää rahapelaamisesta itselleen harrastuksen ja säännöllisen tavan, jota hän toteuttaa osana elämäntapaansa. Koska rahapelaaminen aktivoi dopamiini-mielihyvähormonin erityisjärjestelmää, niin henkilölle on saattanut kehittyä riippuvuus pelaamiseen, jolloin pelaamisen lopettaminen aiheuttaa hänelle samankaltaisia vieroitusoireita, kuin huumausaineesta, alkoholista tai nikotiinista vieroittuminen. Kun pelaaminen on riippuvuustasoista, pakonomaista ja vieroitusoireita aiheuttavaa, on pelaamisen lopullinen lopettaminen haastavaa. Tyypillistä on, että pelaaminen saattaa loppua rankan pelijakson jälkeen osaksi aikaa, mutta pelaaminen jatkuu jossain vaiheessa, ellei pelaamisen syitä löydetä ja hoideta.  

Kaikki ongelmallinen pelaaminen ei ole riippuvuustasoista, vaan usein rahapelaamisen jatkuminen tai lisääntyminen haitoista huolimatta, liittyy nimenomaan epätoivoiseen yritykseen paikata taloudellista ahdinkoa. Tämä syventää kuoppaa. Pelaamista lopetettaessa on tarpeellista huomioida sekä pelaaminen tapana että sen liittyminen mielihyväkokemukseen.  

Pelirajaton-toiminnassa katsotaan, että ongelmallisesti pelaavalla ei ole paluuta ns. hallittuun pelaamiseen, vaan ainoa tavoiteltava asia pelaamisen suhteen on nollatoleranssi. Henkilön, joka pelaa riskitasolla, mutta ei ole vielä ajautunut ongelmalliseen pelaamiseen, on mahdollista vähentää pelaamistaan. 

Sairaus, käyttäytymis- ja hillitsemishäiriö, hengen heikkous vai oma valinta? 

#sairaus #psyyke #ahdistus #itsensä hoitaminen pelaamalla #alttius #hoito 

Ongelmallisen pelaamisen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä. Pelaaminen on voinut alkaa hyvin nuorella iällä, jolloin vielä kehittyvät aivot ovat saaneet voimakkaita, palkitsevia tuntemuksia pelaamisesta. Pelaaminen on voinut mahdollistaa uppoutumisen ja tarjota pakopaikan pelottavista asioista, pelaaminen on saattanut tarjota onnistumisen kokemuksia rahavoittojen myötä ja siten myös sosiaalisen statuksen nousua kaveripiirissä tai pelaaminen on voinut tarjota pätemisen paikan urheilun seuraamisen areenalla. Kasvaessaan aikuiseksi henkilö saattaa edelleen tavoitella kyseisiä hyötyjä pelaamisesta, vaikka kasvavat haitat käyvätkin ilmeisiksi. Ajan myötä pelaamiseen – sen ajattelun, suunnittelun, rahanhankkimisen ja kokonaisuudessaan tähän käytettävän suuren vuorokautisen ajan myötä – syntyy riippuvuustasoinen käyttäytymismalli. Tämä on saattanut aiheuttaa aivoperäisiä muutoksia kuten syvään juurtuneita mielihyväratoja ja yhteyksiä, jotka tuottavat pakonomaista pelaamista, käyttäytymisen ja hillitsemisen ongelmaa. Vaikka olisikin halua lopettaa, niin ajatukset, halu ja pelaamisenpakko tuntuvat vievän mennessään.  

Aikuisella iällä alkanut pelaaminen ei ole aiheuttanut niin syvään juurtuneita tunne- tai ajatusmalleja ja henkilön on helpompi harkita käyttäytymistään ikään kuin vanhasta muistista, vaikka harkinta sijaitseekin aivojen ”uudemmassa osassa”. Aikuisella iällä alkaneen pelaamisen motivaattoreina toimivat usein uppoutuminen pois arjen paineista tai toive rahan voittamisesta. Monesti pelaamisella hoidetaan omaa ahdistusta, masennusta tai yksinäisyyttä. Pelaaminen toimii varsin hyvin näiden asioiden ”hoitamisessa”, koska se tarjoaa mahdollisuuden totaaliseen uppoutumiseen. Tämän vuoksi pelaamisesta luopuminen saattaa olla vaikeaa ilmeisistä pelihaitoista huolimatta. Henkilö on tällöin varsin ambivalentissa tilassa, jossa hän samaan aikaan haluaa luopua pelaamisesta ja sen haitoista, mutta ei halua luopua pelaamisen hyvistä puolista. 

Osalla väestöstä on ilmeinen alttius riippuvuustasoiselle käyttäytymiselle. Se voi kohdistua huumeisiin, alkoholiin tai toimintaan kuten rahapelaamiseen, osteluun tai seksiin. Usein myös vaikuttaa siltä, että riippuvuus saattaa siirtyä ja esimerkiksi alkoholista eroon päässyt henkilö alkaa pelata. Todennäköisesti tietyt neuropsykologiset ja mielenterveyden häiriöt voivat altistaa ongelmapelaamiselle. Pelirajaton-toiminnassa tehtyjen havaintojen mukaan rahapelaajien joukossa yliedustettuna tuntuisi olevan erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, joka tuottaa keskittymisen, toiminnan hallinnan ja impulssikontrollin vaikeutta. Tällöin pelaamisen impulssia voi olla vaikea hallita tai pelaaminen voi tarjota uppoutumisen paikan, jossa pääsee eroon ”päässä olevasta hälinästä”. Rahapelaajan, joka epäilee, että hänellä voi olla tällaista biologiasta tai mielenterveydestä johtuvaa rasitetta, joka ylläpitää pelaamiskäyttäytymistä, on hyvin tärkeää hakeutua lääketieteellisiin tutkimuksiin asian selvittämiseksi. 

Rahapeliongelman hoidossa on jonkun verran käytössä naltreksonilääke, joka vähentää pelaamisen tuottamaa mielihyvää estämällä opioidijärjestelmän toimintaa. Naltreksoni kuuluu opiaatinsalpaajiin, joiden avulla aivojen mielihyväkeskuksen toimintaa voidaan tasapainottaa ja siten auttaa irrottautumista riippuvuutta aiheuttavasta toiminnasta. Ilmeisesti lääkkeen toimivuutta peliongelman hoidossa ei ole vakuuttavasti pystytty todentamaan.  

Toimivana hoitona pidetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jonka kautta henkilöä tuetaan tulemaan tietoiseksi pelaamiseen liittyvästä ajattelu- ja tunnemaailmasta ja käyttäytymismalleista sekä autetaan häntä löytämään vaihtoehtoisia tapoja vastata niihin tarpeisiin, joihin henkilö rahapelaamista on käyttänyt. Jos henkilöllä on muita käyttäytymiseen liittyviä häiriöitä, niin niiden hoitaminen luonnollisesti tukee rahapeleistä eroon pääsemistä.  

Lääketieteellisen ajattelun mukaan ongelmallisesti pelannut on tervehtynyt vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Lääketieteessä puhutaan remissiosta, joka tarkoittaa sairauden oireiden poistumista, vaikka itse tauti on olemassa. Ongelmapelaajan samoin kuin esimerkiksi liikaa alkoholia käyttävän on tehtävä pysyvä elämänmuutos, jotta ongelmallinen käyttäytyminen ei palaa. Tyypillisesti ongelmapelaaminen palaa hyvin nopeasti pienenkin viihdepelaamiskokeilun myötä. 

Identiteetti ja minäkuva 

#identiteetti #minäkuva #käsitys itsestä 

Pelirajaton-toiminnassa katsomme, ettei henkilön tarvitse identifioitua loppuelämäkseen ongelmapelaajaksi. Identifioitumisella tarkoitamme minäkuvan muodostumista ongelmallisen pelaamisen ympärille. Henkilön on mielestämme aina kuitenkin syytä muistaa, ettei rahapelaaminen sovi hänelle. Hän tietää, ettei hänen ole syytä enää kokeilla rahapelaamista samoin kuin diabeetikko tietää, ettei hänelle sovi sokeripitoiset ruoka-aineet.  

Henkilön, jolla rahapelaaminen on ollut osa identiteettiä harrastuksen myötä ja siten esim. osa sosiaalista statusta (”harrastan rahapelaamista”, ”olen gambleri”, ”minua arvostetaan”, ”olen riskinottaja”), on syytä tehdä selkeä ero entiseen identiteettiajatteluunsa.  

Osalla toipujista saattaa olla hyvin negatiivinen käsitys itsestään. En pysty, en kykene muuttumaan tai en ansaitse mitään hyvää. Tuen yksi keskeinen tehtävä on kohentaa tuettavien pystyvyysodotuksia, luoda toivoa ja uskoa muutokseen sekä painottaa jokaisen arvoa ihmisenä hänen historiastaan huolimatta. 

Toipumisen alkaminen  

#mitä toipuminen edellyttää #tunnistaminen #tunnustaminen #hyväksyminen #tuki ja hoito 

Toipuminen alkaa tilanteen tunnistamisesta, tunnustamisesta ja tilanteen hyväksymisestä. Tämä tilannearvio on syytä tehdä rehellisesti ensin itselle ja sen jälkeen myös läheisille ihmisille, jotka yhtä lailla kärsivät läheisensä pelaamisen seurauksista kuten psyykkisestä ja taloudellisesta stressistä. Usein pelaajan havahduttua pelaamisen lopettamisen tärkeyteen, haetaan alkuvaiheessa nopeaa ratkaisua ja helpotusta, järjestellään ja niputetaan velkoja. Rahatilanteen hoitaminen ei kuitenkaan korjaa alkuperäistä ongelmaa eli rahapeliongelmaa. On tyypillistä, että pelaaminen jatkuu aika pian uudestaan ongelmatasoisena, ellei pelaamisen syitä sekä taustalla olevia tunne-, ajattelu- ja käyttäytymismalleja tunnisteta ja haeta tilalle uusia, rakentavampia malleja ja tapoja. Vakavasti ongelmallisesti pelaavan, jopa riippuvuustasoisen pelaajan, vertauskohteena voisi pitää alkoholistia, alkoholistista ei tule kohtuukäyttäjää, eikä rahapelaamistakaan ole mahdollista myöhemminkään harrastaa ns. hallitusti.  

Tilanteen hyväksymisen jälkeen on syytä hakeutua sekä hoidon että tuen piiriin. Pelirajaton-vertaistuessa tilannetta lähestytään saman viitekehyksen puitteissa kuin yleisesti hoidossakin. Vertaistuen vahvuus liittyy siihen, että henkilö pääsee jakamaan kokemaansa sellaisen henkilön kanssa, joilla on vastaavaa kokemusta. Tämä lievittää häpeän kokemusta. Pelirajaton-toiminnassa vertaisohjaajana toimii vertainen (erotuksena ammattilaisen ohjaamaan vertaisryhmään), joka toimii kannustavana esimerkkinä pelaamisesta eroon pääsemisestä. 

Toipumisen edistyminen  

#pelaamisen syyt #käyttäytymismalli #tunne #ajattelu #asenne #muutostyö #toipumisen kesto #retkahtaminen 

Vasta kun henkilö pystyy ymmärtämään pelaamisen taustalla olevia syitä sekä tunne- ja ajattelumallejaan, hän alkaa ymmärtää käyttäytymistään ja siten löytää vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja pelaamisen tilalle. Usein pelaamisen taustalta voi löytää ns. pakopelaamista, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö pelaa, jotta voisi välttää vaikeiden tunneasioiden käsittelyä elämässään. Kun tämän asian ymmärtää, niin johtopäätös on hakea paremmin kyseisen tunteen käsittelemiseen vaikuttavaa toimintamallia. Tällöin varsinaisen ongelman peittävä pelaamiskäyttäytyminen jää tarpeettomaksi. 

Kun pelaamisesta on muodostunut vahvasti ajattelua ja ajankäyttöä määrittelevä tekijä, niin toipumisen alkuvaiheessa pelaaminen on tehtävä mahdollisimman vaikeaksi rajoittamalla pelimahdollisuuksia ja rahankäyttöä. Samalla vapautuvalle ajalle on hyvä hakea aktiivisesti korvaavaa tekemistä yleensä hyvää mieltä tuovista aktiviteeteista liikunnan, kulttuurin ja perheen ja muiden ystävien parista. Nämä eivät heti alkuvaiheessa välttämättä tunnu kovin palkitsevilta verrattuna pelimaailman nopeaan sykkeeseen, mutta ajan myötä henkilön tunnemaailma tasautuu ja normaalit, hitaammat aktiviteetit alkavat taasen tuntumaan hyviltä. 

Riippuvuustasoisellakin pelaajalla olo alkaa helpottaa ja pakonomaiset peliajatukset lieventyvät ja vähenevät vähitellen kuukauden kahden sisällä pelaamisesta pidättäytymisen seurauksena. Pelaamattomuus ei kuitenkaan voi jäädä rajoitustoimenpiteiden varaan, vaan olennaista on hyödyntää tätä aikaa oman tunne-, ajattelu- ja asennemaailman tutkimiseen. Mitkä asiat ja millainen ajattelu elämässä ylläpitää pelaamiskäyttäytymistä, miten niistä voi luopua ja mitä hyvää elämään tulee pelaamiseen, sen ajatteluun ja suunnitteluun käytetyn ajan tilalle? 

Niitä toimenpiteitä, joita henkilö alkaa tehdä pelaamisen lopettamiseksi nimitämme muutostyöksi: tilanteen hyväksyminen, pelaamisen mahdollisuuksien ja rahankäytön rajoittaminen, rehellisyys, luopuminen ja surutyö, tunne-, ajattelu- ja asennemaailman tutkiminen, sitoutuminen tilanteen korjaamiseen mahdollisesti pitkältä vaikuttavasta velkaseurauksista huolimatta ja läheissuhteiden korjaaminen.  

Muutostyö perustuu tiedon lisääntymiseen itsestä ja omaan käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Keskeisenä asiana on omien hyvien elämänarvojen kirkastaminen, mikä toimii vahvana motivaattorina pelaamattomuudelle. 

On varsin tavallista, että muutostyön varrella tapahtuu ns. retkahduksia tai pienempiä lipsahduksia pelaamisen pariin. Pelirajaton-toiminnassa ajattelemme, että nämä ovat vain kokemuksia osana muutostyötä ja yleensä vain vahvistavat tulevaa muutostyötä pois pelaamisesta.