Läheisen vaiheet ja toipuminen

Läheisen vaiheet ja toipuminen

Läheisen ja pelaajan polut kulkevat eri tahtiin. Tietoisuus rahapelaamisesta tulee usein täysin yllätyksenä läheiselle, vaikka läheinen olisi tietoinen pelaamisen mahdollisuudesta.

Kun pelaaja on jo miettinyt avun hakemista tai maksusuunnitelmaa, läheinen saattaa olla vielä shokissa. Alla oleva kuvaa yleisimmät vaiheet epäilyksestä toipumiseen ja niihin liittyviä tarpeita ja tunteita, jotka vaikuttavat oman tilanteen arviointiin ja sopivien palveluiden saantiin. Tieto ja tiedostaminen läheisen mahdollisista tunteista ja polun eriaikaisuudesta luovat ymmärrystä, joka usein vähentää ristiriitatilanteita.

Läheisenä olemista voi tarkastella prosessina, jossa on erilaisia vaihteita. Kaikkia vaiheita ei voi aina selkeästi havaita. Vaiheiden kestot vaihtelevat ja ne saattavat esiintyä myös päällekkäisinä. Malli on yksinkertaistettu esimerkki, joka voi toimia oman tilanteen hahmottamisen ja yhteisen keskustelun tukena.

Pohdi

• Miltä läheisen vaiheet omalla kohdallasi tuntuvat?
• Missä kohdin olet itse juuri nyt menossa?
• Mitkä ovat haasteitasi juuri nyt?
• Mihin asioihin tarvitset juuri nyt tukea?

1. Epätietoisuus

• Ongelma ei ole vielä paljastunut tai pelaamista ei ole vielä tulkittu ongelmalliseksi.
• Usein tiedetään, että on joku ongelma, mutta sitä ei osata vielä nimetä.
• Läheinen on huolestunut ja epäileväinen (epäilee esim. uskottomuutta) ja etsii syitä ongelmiin.
• Epätietoisuutta pitkittää pelaamisen salailu, julkisen keskustelun vähyys, ongelman tuntemattomuus, tilanteen normalisointi tai kieltäminen (esim. kaikkihan pelaa, ei minun puolisoni pelaa).

2. Paljastuminen

• Paljastuminen on merkittävä käännekohta läheisenä olossa. Se on pahimmillaan sokki, järkytys tai jopa traumaattinen kokemus.
• Voimakkaiden tunteiden vaihtelua ja ristiriitaisuutta (viha, pelko, epätoivo, sääli, helpotus, masentuneisuus, eristäytyneisyys).
• Psyykkisten vaikutusten lisäksi läheiselle seuraa usein myös fyysisiä vaikutuksia kuten unettomuutta ja päänsärkyä.
• Ongelma voi paljastua kolmella tavalla:
  1) vahinko 2) myöntäminen 3) ulkopuolinen taho.
• Aina varsinaista paljastumisen hetkeä ei ole nähtävissä. Yleensä kyse on silloin siitä, miten osapuolet tulkitsevat pelaamisen ongelmallisuutta. Kriisiavun tarve korostuu.

3. Akuutti puuttuminen

• Läheinen keskittyy korjaamaan pelaamisesta aiheutuneita konkreettisia haittoja. Taloudelliset vaikutukset usein korostuneessa asemassa.
• Konkreettinen toiminta on yksi selviytymiskeino, jolla pyritään turvaamaan elämän jatkuvuus.
• Läheinen ei jaksa mennä vielä kovin syvälle ongelman tulkintaan ja ymmärtämiseen.
• Konkreettisen avun, tuen ja neuvonnan tarve korostuu.

4. Vastuun kantaminen ja huolehtiminen

• Usein pitkäaikaisin, vallitsevin ja kuluttavin vaihe, jolla on pitkän aikavälin fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.
• Vastuun kantaminen ilmenee kahdella tavalla, joista toinen yleensä vallitseva:
• Läheinen motivoi pelaajaa kaikin keinoin muutokseen ja pyrkii estämään pelaamisen.
• Läheinen korjailee ja keskittyy pelaamisesta aiheutuviin seurauksiin.
• Tilanne turhauttaa. Läheinen odottaa itseltään usein liikoja ja toivoo liikaa koskien tilannetta.
• Läheiset unohtavat usein omat tarpeensa ja hyvinvointinsa ja keskittyvät hakemaan apua pelaajalle.
• Autetaan, hoivataan, laaditaan sääntöjä, rajoitetaan ja tuetaan.
• Palvelujen ja tuen piiriin hakeutuminen korostuu. Läheinen kuitenkin hakee harvoin apua itselleen.

5. Ratkaiseminen

• Haetaan muutosta, joka mahdollistaisi tyydyttävän elämän. Pohditaan suhdetta pelaavaan läheiseen.
  • Muutos voi tapahtua eri tavoin:
    • Pelaaminen loppuu.
    • Omaan hyvinvointiin keskittyminen ja ongelmasta irtisanoutuminen
    • Ero pelaajasta.

• Tieto peliongelmasta ja -riippuvuudesta auttaa monesti oman ratkaisun löytymistä.
• Läheisellä on usein vuorottelua vastuunkantamisen ja huolehtimisen sekä ratkaisuvaiheen välillä.
• Itsetunnon ja selviytymiskeinojen vahvistaminen sekä sosiaalisen tuen merkitys (esim. ystävät, vertaistuki) korostuu.

6. Toipuminen

• Pitkäaikainen vaihe, joka alkaa hiljalleen ja vaatii aikaa esim. että pystyy puhumaan asiasta avoimesti.
• Etäisyys (henkinen ja/tai fyysinen) ongelmasta mahdollistaa toipumisen.
• Tilannetta ja ongelmaa pohditaan syvällisesti: ilmiön ymmärtäminen, syytulkinnat ja tiedonhankinta.
• Voiko antaa anteeksi ja luopua syyllisyydestä?
• Jälkihoidon tarve usein unohtuu. Läheisen prosessi ei useinkaan pääty pelaamisen loppumiseen.

Lähde: Pajula (2007): Ongelmapelaajan läheinen: sairas vai selviytyjä? Selvitys rahapeliongelman vaikutuksista läheisiin. Stakes.