Pelirajaton-ajattelu: Läheiset

Millaiseen ajatteluun läheistyömme perustuu ja mihin läheistuessa pyritään?

Tähän tekstiin on kuvattu ja taustoitettu Pelirajaton-toiminnan läheistyötä: kokemuksiamme eri läheisistä ja heille aiheutuneista haitoista, ymmärrystämme läheisten tuen ja tiedon tarpeista sekä kuvausta läheisvertaistukemme sisälllöistä ja tavoitteista. Päämääränä vertaistuessamme on läheisen oppiminen ja voimaantuminen, joka johtaa hänen oman elämänlaatunsa ja hyvinvointinsa lisääntymiseen.

Päihde- ja pelihaittatyössä on erilaisia lähestymistapoja läheisten auttamiseksi. Osa malleista on pelaajakeskeisiä: esimerkiksi CRAFT-mallissa läheisen ensisijainen tehtävä on päihde- tai peliongelmasta kärsivän saattaminen hoidon piiriin. Ajatus on, että kun peliongelma helpottaa tai ratkeaa, myös läheisen hyvinvointi lisääntyy. Stress-Strain-Coping-Support-mallissa (stressi-kuormitus-selviytymiskeino-tuki) taas keskiössä on kuormittavassa elämäntilanteessa itsekin oleva ja tukea tarvitseva läheinen. Pyrkimyksenä on auttaa läheistä havaitsemaan ja muokkaamaan omia ajattelu- ja toimintatapojaan hänen oman hyvinvointinsa vuoksi. Pelaamisen muuttuminen ei ole tässä lähestymistavassa keskiössä, vaikka läheisen muuttunut toiminta ja voimaantuminen voi myös pelaajan toipumista mahdollisesti edesauttaa.

Melko moni läheinen hakeutuu kuitenkin vertaistukeen motiivinaan toisen pelaamiseen vaikuttaminen. Koska läheisen keinot sekä pelaajan että itsensä auttamiseksi ovat nähdäksemme lopulta samantyyppisiä, on myös tämänkaltainen osallistumismotiivi tervetullut. Esimerkiksi talouttaan voi suojella tai rajoja asettaa siitä näkökulmasta, että haluaa suojella itseään, tai siitä, että haluaa auttaa pelaajaa – tai näitä molempia. Myös esimerkiksi tunteitaan voi haluta käsitellä ja hallita paremmin siksi, että voisi itse paremmin mutta motiivina voi myös olla se, että vuorovaikutus ja oma tuki pelaajalle olisi parempaa.

Vaihtelevista osallistumismotiiveista huolimatta läheisten vertaistukemme pyrkii olemaan mahdollisimman läheiskeskeistä. Toisen ihmisen toimintaan keskittyminen on raskasta ja nähdäksemme usein tuloksetonta. Oma vahvistuminen ja voimaantuminen on sen sijaan mahdollista ja toivottavaa kaikille läheisille ja tämä on pidemmän päälle myös pelaajan etu. Voimaantunut läheinen kommunikoi aiempaa avoimemmin ja jämäkämmin, pitää huolta taloudestaan, suojelee itseään ja perhettään, tunnistaa ja pitää kiinni rajoistaan sekä myös siirtää vastuun peliongelmasta toipumisesta ystävällisesti ja selkeästi sille, jolle se kuuluu.

Ajattelumme pohjautuu sosiaalipedagogisen työn perustaksi hyvin sopivaan humanistiseen ihmiskäsitykseen. Ihminen on vapaa, itseohjautuva, uutta oppiva ja tavoitteellisesti toimiva oman elämänsä aktiivinen tekijä, joka on kyvykäs kasvamaan ja kehittymään. Jokainen vertaistukeen osallistuva on itse oman elämänsä paras asiantuntija ja hän asettaa itse omat tavoitteensa.

Läheiset ja haitat

#tunnesidejaläheisyys #haitateriläheisillä #kohderyhmämmemonimuotoisuus

Läheisiä ovat kaikki he, joilla on ongelmallisesti pelaavaan tunneside (tai on ollut, esim. ex-kumppani) sekä joiden elämää toisen ihmisen ongelmallinen pelaaminen kuormittaa. Tutkimusten perusteella ongelmapelaaminen vaikuttaa kielteisesti keskimäärin noin kuuteen läheiseen.

Koettu läheisyys ja tunnesiteen voimakkuus eri ihmissuhteissa vaihtelee, jonka takia myös eri läheisten kokemat haitat ja niiden voimakkuus vaihtelevat. Ongelmapelaajien läheisten kokemat haitat liittyvät pääasiassa talouteen, tunteisiin, ihmissuhteeseen ja terveyteen ja voivat heijastua laajasti koko hyvinvointiin.

Ongelmallisen pelaamisen seurauksista kärsii lähes aina samassa taloudessa asuvat pelaajien puolisot, joiden kesken elämä on laajasti kietoutunut yhteen (vahva tunneside, jaettu talous, mahdolliset lapset sekä yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia). Pelaajan lapset voivat jäädä vaille tarvitsemaansa tukea, huomiota ja perusturvaa, kun hänen vanhempansa elämää hallitsevat rahapelit ja perheen voimavarat kohdistuvat pelaamisen haittojen kanssa selviytymiseen.

Myös ongelmallisesti pelaavien vanhemmat kokevat usein monenlaisia tunnehaittoja: huolta, pelkoa ja ahdistusta sekä häpeää ja syyllisyyttä lapsensa tilanteesta. Moni vanhempi on taipuvainen auttamaan ongelmallisesti pelaavaa lastaan rahallisesti, jolloin oma talous usein kärsii. Olo on monella neuvoton, voimaton ja riittämätön. Unettomuus, työkyvyttömyys ja masennus ovat mahdollisia oireita.

Pelaajalla on usein tiivis tunneside myös muihin lähisukulaisiinsa kuten sisaruksiinsa ja isovanhempiinsa sekä lähimpiin ystäviinsä. Myös he ovat haitallisille vaikutuksille alttiita. Mitä etäisempi tunneside pelaajan ja läheisen välillä on, sitä vähemmän läheiset kokevat ongelmapelaamisesta johtuvia haittoja. Toiminnassamme huomioimme läheisten monimuotoisuuden ja pyrimme tarjoamaan vertaistukea ja tietoa kaikille niille täysi-ikäisille läheisille, jotka kokevat itse olevansa tuen ja tiedon tarpeessa.

Tunnesiteen voimakkuuden lisäksi rahapeliongelman vakavuudella ja pelaajan omalla toiminnalla on vaikutusta siihen, kuinka vakavia haittoja pelaajan läheiset kokevat. Jos pelaaja on esimerkiksi ongelmansa suhteen avoin, ymmärtää oman vastuunsa sekä on itsensä hoitamisen suhteen aktiivinen ja toiveikas, eivät hänen läheisensä aina kuormitu tilanteesta.

Läheisen oppiminen ja voimaantuminen

#omattulkinnatjaajatukset #oppiminenjavoimaantuminen #emotionaalisettarpeet #kognitiivisettarpeet

Suurin vaikutus läheisen kokemiin haittoihin on kuitenkin läheisen omilla tulkinnoilla ja toiminnalla epäterveeseen tilanteeseen. Vertaistuessamme pyrimme tukemaan osallistujia tulemaan tulkinnoistaan ja toiminnastaan tietoiseksi sekä löytämään omaa hyvinvointiaan paremmin tukevia tulkintoja ja toimintatapoja.

Hyvinvointinsa parantamiseksi läheisillä on sekä tunne- että tietotarpeita. Useimmat ihmiset kaipaavat hankalissa tilanteissa ymmärrystä, kohtaamista, lämpöä, kuulluksi tulemista, kannustusta, toivoa ja tunnetta siitä, etteivät ole asian kanssa yksin. Vertaistuki täyttää tämän emotionaalisen tarpeen usein erinomaisesti: toinen samaa kokenut tai kokeva ymmärtää ja osaa aidosti rohkaista kanssaihmistään.

Läheisen tiedolliset eli kognitiiviset tarpeet kohdistuvat rahapeliongelmaan ja pelaajan toiminnan ymmärtämiseen, läheisen rooliin ja läheisen toipumisvaiheisiin, talous- ja muiden asioiden selvittämiseen, oman toiminnan ymmärtämiseen, omien tarpeiden ja arvojen havaitsemiseen, omien tunteiden ja ajatusten havaitsemiseen ja käsittelyyn, omien oikeuksien ja vastuiden havaitsemiseen sekä omasta vuorovaikutustyylistä tietoiseksi tulemiseen.

Vertaistuen avoin, tutkiva ja rohkaiseva ilmapiiri mahdollistaa itselle olennaisten asioiden tunnistamisen ja käsittelyn hyväksyvässä ja samankaltaisia asioita kokeneiden porukassa. Omiin ajatuksiin, tunteisiin ja toimintaan on mahdollista löytää uusia tarkastelukulmia, joustavuutta ja selviytymiskeinoja. Läheinen oppii vertaistuessa uutta erityisesti itsestään ja ihmissuhteestaan.

Tietoa ja tukea saaneen läheisen voimaantuminen ja oman arvon löytyminen helpottuu: aiempi mahdollisesti pelaamista mahdollistanut käyttäytyminen muuttuu jämäkämmäksi ja omia rajoja kunnioittavammaksi, pelaamisen seurausten ja peliongelman hoito vastuutetaan pelaajalle sekä omat tarpeet viestitään paremmin ja niistä pidetään kiinni.

Voimaantunut läheinen pystyy täysipainoisemmin elämään omannäköistään elämää ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Hän on onnistunut riittävästi hyväksymään tilanteen ja tapahtuneen. Pelaajaan tai häneen itseensä liittyvät negatiiviset tunteet eivät enää vaikuta häiritsevästi hänen hyvinvointiinsa. Huoli toisesta on asettunut sopivaan mittakaavaan.

Toisen ihmisen peliongelma voi olla ratkennut tai ratkeamatta. Voimaantunut läheinen on voinut ottaa etäisyyttä pelaajaan ja ongelmaan, tai hän on voinut lopettaa rinnalla kulkemisen kokonaan. Yhtä hyvin voimaantunut läheinen voi olla edelleen myös toipuvan tai toipuneen pelaajan rinnalla, mutta ei yhtä kuluttavalla tavalla kuin ennen: rakentava, itseään suojeleva ja toista vastuuttava tyyli on löytynyt. Voimaantunut läheinen voi hyvin ja elää itseään varten, riippumatta pelaajan tilanteesta.

Mitä on Pelirajaton-vertaistuki?

#mitätukeminentarkoittaa #omakokemus #pelirajaton-ajattelu #työkirja #keskusteluntasot

Pelirajaton-toiminnan läheisille suunnatut palvelut on tarkoitettu palvelemaan tuettavia kolmella eri tavalla. Vertaisryhmät ja yksilötukisuhteet ovat läheisen oman hyvinvoinnin ja muutoksen tukemisen palveluita. Näihin palveluihin hakijat haastatellaan (ohjaaja haastattelee hakijat vertaisryhmään ja työntekijä yksilötukisuhteisiin). Näihin palveluihin valitaan hakijoita, jotka tunnistavat toisen peliongelmasta aiheutuneita omia hyvinvointivajeitaan sekä myös muutoksen tarpeita ajatuksissaan, tunteissaan, suhtautumistavoissaan ja/tai toiminnassaan. Henkilöiden muutosmotiivin tulisi näissä palveluissa liittyä heidän omaan hyvinvointiinsa, ei pelkästään pelaajan tukemiseen.

Vertaispuhelin ja chatit ovat vertaisen antamaa ohjausta ja neuvontaa, toivon luomista ja ratkaisujen etsimistä. Näissä palveluissa kohdatut läheiset eivät välttämättä ole itse aina tuen tarpeessa tai eivät vielä ole tunnistaneet omia tuen tarpeitaan. Osa näihin palveluihin hakeutuvista siis hakee toisinaan ohjausta ja neuvontaa vain pelaajalle tai siitä näkökulmasta, miten pelaajaa pitäisi tukea tai ymmärtää.

Läheisten voimaviikonloput sekä pariskuntaviikonloput ovat työntekijävetoisia palveluita läheisen oman muutoksen ja pariskunnan yhteisten muutosten tueksi.

Koulutettu Pelirajaton-vertaisohjaaja on ymmärtänyt ja sisäistänyt läheisten Pelirajaton-ajattelun sekä läheistuen painopisteen. Läheistyössämme kiinnitämme huomiota siis siihen, että läheisten tukisuhteissa tapahtuva keskustelu keskittyisi suurimmaksi osaksi läheiseen itseensä ja vain vähäisesti pelaajan asioiden käsittelyyn.

Pelirajaton-ohjaaja hyödyntää läheiskokemustaan sekä omaa voimaantumistaan tuettaviensa hyödyksi. Hän ymmärtää, että jokaisen tilanne on omanlaisensa eikä nopeita patenttiratkaisuja ole olemassa. Ohjaaja ottaa vastaan tuettaviensa emotionaalisia tuen tarpeita, mutta ohjaa tuettaviaan myös tiedollisten tuen tarpeiden suuntaan. Ohjaaja osaa siis myös systemaattisesti hyödyntää työkirjaa. Ohjaaja ymmärtää, että tuettavan oppiminen ja voimaantuminen konkretisoituu hänen arjessaan ajattelun ja toiminnan muuttumisena ja tukitapaamiset ovat mahdollisuuksia tunnistaa, käsitellä sekä oppia näistä arjen todellisista oppimis- ja voimaantumiskokemuksista.

Mitä on Pelirajaton-vapaaehtoistyö?

#yhteinennäkemys #yhteinentoimintamalli #eettinentoiminta #vastuullisuus

Pelirajaton-toiminnan läheistyössä toimivat vertaisohjaajat ovat vapaaehtoistyöntekijöitä ja itse peliongelman läheisperspektiivistä kokeneita. Pelirajaton-vapaaehtoistyö on korkealaatuista, mikä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisemme toimivat selkeän yhteisen näkemyksen ja toimintamallien sekä eettisen työtavan mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tuettavan hyvinvointi on toiminnan keskiössä.

Pelirajaton-työntekijätiimin tehtävänä on kouluttaa, auttaa ja tukea vapaaehtoisia heidän tehtävässään. Työntekijät myös seuraavat ja arvioivat toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Tämä tapahtuu ohjauskeskustelujen kautta sekä keräämällä palautetta sekä ohjaajilta että tuettavilta. Työntekijöillä on vastuu siitä, että toiminta on Pelirajaton-ajattelun ja toimintamallin mukaista. Vapaaehtoisten vastuulla on arvioida tukisuhteita ja omaa pärjäämistään sekä hyödyntää henkilökuntaa haastavien tilanteiden kohdalla. Vapaaehtoisten vastuulla on huolehtia omasta jaksamisestaan ja osaamisestaan sekä ottaa asiat tarvittaessa henkilökunnan kanssa puheeksi, osallistua ohjauskeskusteluihin ja täydennyskoulutuksiin sekä kerätä tukisuhteiden arviointipalautteet sovittujen sääntöjen mukaan ja ajallaan.

Pelirajaton-toiminnassa ymmärrämme, että jokainen toimija on vastuussa oman toimintansa laadusta osana kokonaisuutta. Kukaan vapaaehtoinen ei jää yksin vastuunsa kanssa, vaan toiminnan rakenteet – työntekijöiden ohjauskeskustelut, täydennyskoulutukset ja yhteisön tuki – ovat olemassa yhteisen tehtävän onnistumisen mahdollistamiseksi.