Henkilökohtaiset rajani

Rajoilla tarkoitetaan tunnetta omista rajoista suhteessa omaan kehoon, tunteisiin sekä muihin ihmisiin. Ilman selkeitä rajoja ajautuu herkästi tilanteeseen, jossa tuntee tulevansa ylitetyksi tai ohitetuksi. 

Rajojen vetäminen kaikissa ihmissuhteessa on erityisen tärkeää. Niiden asettaminen johtaa parempaan emotionaaliseen tasapainoon, korkeampaan itsetuntoon sekä parempiin ihmissuhteisiin (erityisesti vuorovaikutuksen osalta). Rajat rakennetaan ja asetetaan ennen kaikkea itseään varten. Ne kertovat, miten toivoo muiden kohtelevan itseä.  Rajat ovat kunnioitusta itseään kohtaan – en anna muiden kohdella itseäni kurjasti! 

Kukaan muu ei voi asettaa rajoja kuin ihminen itse. Kun rajat on asetettu, niihin on aina itsemääräämisoikeus. Rajat vaihtelevat eri tilanteissa, esimerkiksi töissä rajat saattavat olla joustavampia kuin kotona tai harrastuksissa. 

Sovituista rajoista on pidettävä kiinni. Esimerkiksi jos läheinen on päättänyt olla antamatta rahaa pelaajalle, mutta hänelle sopii käydä kaupassa pelaajan kanssa ostamassa ruokakassi, läheinen ei voi esimerkiksi joka toinen kerta laittaa rahaa tilille, koska ei ehtinytkään käydä kaupassa. Kun ei anna tilaisuutta rajojen ylitykseen, toinen ei voi ylittää rajoja, eikä luultavasti tule myöskään pyytämään rahaa lainaksi.

Jokaisella on täysi oikeus pitää kiinni omista rajoistaan, mielipiteistään, toiveistaan ja henkilökohtaisesta elämästään. Ihminen on itse vastuussa siitä, miten antaa toisen kohdella itseään.

Kuvittele esimerkiksi tilanne, jossa itse kokee epäreiluuden tunnetta, epäkunnioittavaa kohtelua tai hämmennystä, mutta ei uskalla tai osaa ilmaista rajojaan kyseisellä hetkellä. Joskus näin voi käydä, vaikka henkilö olisikin asettanut rajat. Eri elämänalueisiin liittyviä rajoja tutkimalla voikin huomata, missä asioissa rajojen asettelu kaipaa harjoittelua, ja missä niitä onnistuu asettamaan itseään kunnioittavalla ja suojaavalla tavalla.

Pohdi

• Miten rajoitan tavaroideni tai rahojeni lainaamista?
• Mitkä ovat fyysiset rajani ja millä tavoin suojelen näitä? Tiedostanko miten minua saa koskea, missä ja milloin? Mitkä ovat henkiset rajani, jotka liittyvät arvoihini, ajatuksiini?
• Olenko helposti manipuloitava tai luovunko helposti omista ajatuksistani?
• Tunnistanko ja erotanko omat tunteeni muiden tunteista vai koenko tässä rajattomuutta?
• Otanko muiden tunteet kannettavakseni tai koenko muiden olevan vastuussa tunteideni kannattelemisesta?
• Annanko muiden määritellä mihin kulutan aikaani? Pysynkö itse asettamissani rajoissa?
  

Tarina rajojen ylittämisestä

Puolisoni retkahdus paljastui jo perinteeksi tulleessa keskusteluhetkessämme. Olin itse suunnitellut puhuvani muista asioista, mutta keskustelu ei ollut yhtä lennokasta kuin yleensä, joten päädyin kysymään, onko hän pelannut. Yllätyksekseni hän vastasi kyllä ja kertoi, että retkahdus oli alkanut viikko sitten, mutta hän on pelannut vain viisi kertaa ja pienen summan rahaa, sekä sulkenut jo pelitilinsä. 

 Jäin hiljaiseksi, koska silmin nähden hän oli ylpeä itsestään. Ylpeä, koska voitto-osuudella hän oli ostanut minulle hemmottelupaketin ulkomaille sekä kalliit keikkaliput, eikä ollut käyttänyt voittorahojaan pelaamiseen. Lisäksi huomasin ajattelevani, että hän oli ollut ”rehellinen”, kun olin kysynyt asiasta. Haluaisinko niin sanotusti antaa rehellisyydestä kriittistä palautetta? 

Minulle tieto oli tietysti järkyttävää kuultavaa ja koin, että jokainen aikaisemmin vetämäni raja oli ylitetty. Vaikka koin suurta pettymystä, jostain syystä en halunnut rikkoa hänen ylpeyttään ja onneaan. Vaikka samalla takaraivoni huusi, että hän oli pelannut, ei ollut kertonut siitä minulle ja kehuskeli vielä voitto-osuudella. Tiesin, että edessäni on se riippuvuuden ääni, joka puhuu, ei minun mieheni. Kaikki oli täysin vääristynyttä ja koko juttu rikkoi meidän yhteistä kirjallista sopimustamme –tässä taloudessa ei pelata rahasta. 

Jätin kuitenkin asian sillä kertaa, en sanonut enää mitään. En edes tiennyt, mitä olisin voinut tehdä tai sanoa ilman, että turvalliseksi tarkoitettu keskustelutilanteemme olisi myrkyttynyt riidalla. 

Viikon ajan koin tilanteen epäreiluksi, vääräksi ja minun ylitseni menemiseksi. Puolisoni ei ollut kunnioittanut minua. Ja ei ihme, retkahtaessaan ja jatkaessaan pelaamista hän oli asettanut minun hintalapukseni yhteensä 35 € – se ei todella tuntunut hyvältä. 

Otin tilanteen uudestaan puheeksi sovittuna keskusteluhetkenämme viikkoa myöhemmin, ja selitin, että minusta tuntui, että hän oli ylittänyt rajani. Lopulta hän ymmärsi ”eurovertauksen” kautta kuinka paljon retkahdus ja sen kertomatta jättäminen oli satuttanut minua.

Ymmärsin, että rajat eivät ole jotain, mitä toinen osapuoli voi asettaa tai mitä voi nähdä. Minun on asetettava rajat itse ja kun koen, että rajojani rikotaan, kerron se ääneen siten että toinen kuulee asiani. 

Pelaajan näkökulmasta voi olla haastavaa kuulla miten on loukannut toista. Joillekin tämän kuuleminen on niin vaikeaa vastaanottaa, että toinen voi jopa suutahtaa asian kuultuaan. En usko, että kenenkään on helppoa kuulla loukanneensa muita. Mutta on tärkeää, että asian ilmaisee mahdollisimman selkeästi. Jos et kerro asiasta, pelaaja ei voi koskaan tietää missä rajasi kulkevat ja sama pätee myös toisin päin.