Pelaajan lisäksi myös läheisen on tärkeää ymmärtää, että pelaajan muutostyössä on erilaisia vaiheita. Jos läheinen haluaa tukea pelaajaa muutoksessa, hänen on hyvä tunnistaa vaihe, jossa pelaaja on, ja sovittaa oma toimintansa vaiheen mukaisesti.
Pelaajan muutos tapahtuu harvoin yhtäkkisesti. Pelkällä päätöksellä lopettava on muutoksensa kanssa harvoin vahvoilla. Muutosta edeltää aina erilaisia harkinnan vaiheita. Niidenkin henkilöiden osalta, jotka ovat kertoneet tupakanpolttonsa, rahapelaamisensa tai muun haitallisen käyttäytymisensä loppuneen ”kuin seinään”, on tapahtunut omassa mielessä harkintaa ja valmistautumista jo kauan. Muutoksen välttämättömyys on pikkuhiljaa kypsynyt.
Pyri keskusteluun ja turvaa oma taloutesi esiharkintavaiheessa
Muutostyön ensimmäinen vaihe on esiharkintavaihe, jolloin mieleen on hiipinyt epäilys oman käyttäytymisen mielekkyydestä, mutta epäilys ei ole vielä millään tavoin toistaiseksi vakuuttanut henkilöä muutoksen tarpeellisuudesta. Pelaamisesta yllättäen kiinni jäävä henkilö ei ole välttämättä pohtinut muutosta vielä ollenkaan tai hän on korkeintaan alun esiharkinta- tai harkintavaiheissa.
Jos pelaaja on esiharkintavaiheessa, voi läheinen yrittää havahduttaa pelaajaa tilanteeseen. Hyvä tapa on kertoa omista havainnoista eli miten pelaajan toiminta vaikuttaa erityisesti läheiseen itseensä, muuhun lähipiirin ja läheisen havaintojen perusteella myös pelaajaan. Keskustelua voi harjoitella ja pohtia sanojaan ensin esimerkiksi ystävän kanssa. Koska läheinen on itsekin järkyttynyt tilanteesta ja tunteet voivat olla molemmilla osapuolella pinnassa, voi aiheen käsittely muuttua helposti riitelyksi. Pölyn laskeuduttua keskustelua kannattaa jatkaa.
Läheisen on tärkeää turvata oma ja perheen talous sekä viestiä pelaajalle jämäkästi, millainen käytös ei jatkossa käy päinsä (esimerkiksi yhteisten rahojen käyttäminen pelaamiseen). Keskustelujen jälkeen pelaaja ei välttämättä ole heti valmis muutokseen, mutta usein lähiympäristön reagointi tilanteeseen saa henkilön pohtimaan ylipäätään koko asiaa. Läheisen kannattaa antaa pelaajan kantaa itse vastuu toimintansa seurauksista (esim. talousasioiden korjaamisesta) sekä koettaa keskittyä omaan hyvinvointiinsa ja hakemaan tarvittaessa tukea itselleen.
Esiharkintavaihetta seuraa harkintavaihe. Jos pelaaja paljastaa ongelman oma-aloitteisesti läheiselle on hän usein vähintään tässä vaiheessa. Tällöin henkilö on jo itse alkanut tiedostaa ongelmaansa, mutta hän yleensä horjuu vielä muutoshalukkuuden ja muutosvastarinnan välillä.
Positiivinen kannustus päätösvaiheessa voi auttaa kohti muutosta
Päätösvaiheessa henkilö on valmis tekemään muutospäätöksen, hän on tiedostanut ongelman ja haluaa tehdä asialle jotain. Usein pelaajat kertovat tehneensä useitakin päätöksiä matkan varrella. Yleensä päätökset ovat kestäneet tietyn aikaa ja ensimmäisen todellisen valinnan paikan edessä ovat sitten kuitenkin valinneet pelaamisen.
Päätöksen purkautuminen aiheuttaa suurta pettymystä ja jopa itseinhoa. Päätöksen purkautuminen ei kerro henkilön heikkoudesta vaan valmistautumattomuudesta. Mikään päätös ei kestä, ellei henkilö ole valmistautunut kohtaamaan vaikeita valintatilanteita. Sinnikkyydellä tai ns. selkärangalla menevä pelaamattomuuspäätös todennäköisesti purkautuu ennemmin tai myöhemmin. Kestävä pelaamattomuuspäätös tarvitsee tuekseen suunnitelmallisuutta.
Jos pelaaja on harkinta- tai päätösvaiheessa voi läheinen kannustaa häntä eteenpäin. Pelirajaton-toiminnan vertaispuhelin ja chat tai nettisivuilta löytyvät tarinat ovat molemmat sopivia vaihtoehtoja suositeltavaksi esiharkinta- ja harkintavaiheessa olevalle. Näissä pelaajan muutostoive yleensä vahvistuu. Läheinen voi kannustaa pelaajaa ottamaan käyttöön pelaamista vaikeuttavan esto-ohjelman sekä auttamaan rahankäytön esteiden toteuttamisessa yhteisesti sovitun suunnitelman mukaisesti.
Pelaamisen vaikeuttaminen antaa henkilölle rauhaa alkaa tehdä varsinaista muutostyötä. Koska elämä on kietoutunut pelaamisen ympärille, läheinen voi ehdottaa pelaajalle myös muita häntä kiinnostavia aktiviteetteja. Repsahduksiakin saattaa toipumismatkalla tapahtua, jonka takia läheisen on tärkeää turvata oma taloutensa.
Henkinen työ, rehellisyys itselle ja läheisille sekä ennakointi ovat muutostyön työkaluja
Varsinainen pelaajan muutostyö sisältää oman itse sisäisen maailman pohtimista ja tutkimista. Millainen ihminen haluan olla itselleni ja läheisilleni? Millaista elämäni olisi, jos nyt lopettaisin pelaamisen? Mikä olisi sen vaikutus omaan ja perheeni hyvinvointiin? Miksi ylipäänsä olen alkanut pelaamaan ja miten pelaamiseni on jatkunut ilmeisistä haitoista huolimatta? Olenko valmis kohtaamaan ne vastuut, joita käyttäytymiselläni olen tuottanut: velkaantumisen, huonot suhteet läheisiin, valehtelun?
Tappioiden hyväksyminen sekä itselle anteeksiantaminen ovat keskeiset muutostyölle energiaa vapauttavat asiat. Läheisen voi olla vaikeaa tukea pelaajaa hyväksymään tappiot sekä antamaan itselleen anteeksi. Vertaistuki on pelaajalle oiva keino saada uutta perspektiiviä näihin aiheisiin.
Itsetutkiskelun lisäksi pelaajan muutostyö pitää sisällään tyypillisten pelihoukutustilanteiden tunnistamisen ja niihin valmistautumisen etukäteen. Kuinka toimin esimerkiksi palkkapäivän jälkeen, kun perheeni on matkoilla ja olen yksin kotona?
Henkinen työ, rehellisyys itselle ja läheisille sekä ennakointi ovat muutostyön työkaluja, joiden avulla henkilö antaa itselleen mahdollisuuden päästä pelaamisesta eroon sekä päästä uudelle uralle elämässään.
Muutos ei tapahdu aina selkeästi erillisinä vaiheina ja se kannattaakin nähdä enemmän jatkumona. Monesti ihmiset myös sukkuloivat edestakaisin vaiheiden välillä. On hyvä muistaa, että haitallisista tavoista ja riippuvuuksista irtaantuminen ja uuden elämäntavan oppiminen on pitkä prosessi, joka edellyttää paljon tukea ja työtä.
Jos pelaaja on muutosvaiheessa, voi läheinen kysyä pelaajalta, mitä tukea hän kaipaa. Läheisen on hyvä tukea oman jaksamisensa ja asettamiensa rajojen mukaisesti. Jotkut läheiset voivat kokea helpotusta ja onnea tässä vaiheessa. Tällöin onnistumisia voi yhdessä myös juhlistaa. Toiset läheiset voivat edelleen tuntea epäoikeudenmukaisuutta ja loukkaantuneisuutta tapahtuneesta. Jos läheinen tuntee luontevaksi, hän voi puhua pelaajalle tunteistaan tai hakea apua niiden käsittelemiseen.
Läheinen voi tukea pelajaa, mutta ei ole vastuussa muutostyöstä
Kun pelaaja on kyennyt pitämään muutosta jo hyvän aikaa ja asiat alkavat olemaan järjestyksessä, on pelaaja siirtynyt ylläpitovaiheeseen. Tilanne on rauhoittunut, mieli on rauhoittunut ja usko muutoksen pysyvyyteen on vahvaa. Myös lähipiirin kanssa tilanteeseen on yleensä löydetty kaikkia tyydyttävä ratkaisu. Mikäli ihmissuhde pelaajan kanssa edelleen jatkuu, on suurimmat ristiriidat ratkaistu, anteeksi on voitu antaa ja luottamuksen uudelleenrakennus on päässyt hyvään vauhtiin.
Kaiken kaikkiaan läheisen on siis mahdollista havahduttaa pelaajaa tuomalla omasta näkökulmastaan esiin aiheutuneita haittoja sekä kannustaa häntä (oman jaksamisensa rajoissa) muutostyössä ja asian avoimessa käsittelyssä. Läheinen voi myös tarjota apuaan esimerkiksi tukimuotojen etsimisessä ja alkuvaiheessa raha-asioiden kontrolloimisessa.
Muutoksen tekeminen ja vastuun kantaminen tekemisistään on kuitenkin pelaajan vastuulla – rakkaan ihmisen puolesta kun ei voi muutosta tehdä. Läheinen voi toimia ainoastaan tukena muutoksessa, mutta mikään velvollisuus tukeminen ei kuitenkaan ole. Läheinen kannattaa huolehtia ensisijaisesti itsestään ja hyvinvoinnistaan, muusta perheestään sekä taloudestaan.
Pohdi
- Mitä mieltä olet artikkelissa ehdotetuista läheisen tavoista tukea pelaajaa eri muutosvaiheissa?
- Tulisiko läheisen tehdä ”vielä enemmän” vai vähemmän?
- Missä toipumisvaiheessa pelaaja sinun mielestäsi nyt on – missä vaiheessa hän kokee itse olevansa?
- Missä asioissa pelaaja mielestäsi tarvitsee nyt tukea sinulta ja missä asioissa hän tarvitsee apua jostain muulta? Mitä mieltä pelaaja itse on?