Keinoja rakentavampaan vuorovaikutukseen

Kun pelaaja hakeutuu avun piiriin, hän pohtii pelaamisen vaikutuksia omaan itseen, arkeen ja ihmissuhteisiin. Ongelmallinen pelaaminen vaikuttaa väistämättä tapaan olla yhteydessä muihin. Tämän myöntäminen itselle saattaa olla pitkä prosessi ja se edellyttää kykyä kuunnella ja vastaanottaa ympärillä olevien kokemuksia pelihaitoista.

Välttely, suuttuminen, kieltäminen tai pakeneminen ovat normaaleja reaktioita, joiden tarkoitus on suojella silloin kun jokin tuntuu pahalta. Tunteiden sietäminen on osa toipumista. Kuten myös se, että lakkaa ruoskimasta itseään menneistä teoista.

Pelaajalla voi olla suurikin halu korjata solmuun menneitä ihmissuhteita, mutta keinot puuttuvat. Keinojen etsiminen, luottamuksen rakentaminen ja vuorovaikutuksen harjoitteleminen on merkittävä osa pelaamattoman arjen rakentamista.

Vuorovaikutus on taito, jota voi ja kannattaa opetella. Rakentava vuorovaikutus on keskustelua, jossa keskitytään omien ajatusten ja tunteiden avoimeen kuvailemiseen. Se ei sisällä hyökkäämistä, vaatimista, uhriutumista tai tuomitsemista.

Opettelemalla ilmaisemaan itseään rakentavalla tavalla ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa pelaaja rakentaa tietä ulos eristäytyneisyydestä, johon hän on saattanut ajautua.

Vuorovaikutus on myös toisen ajatusten ja tunteiden vastaanottamista ilman, että pyrkii kiistämään, rajoittamaan, muuttamaan tai tulkitsemaan toisen kokemusta. Rakentava vuorovaikutus muodostuu monista tekijöistä: millä tavalla puhut, mitä eleesi ja ilmeesi kertovat, mitä sanoja käytät sekä kuunteletko aktiivisesti ja ilmaisetko kunnioittavasi ja arvostavasi toista osapuolta.

Vaikka sanaton viestintä on tärkeä osa vuorovaikutusta, on helpompaa vastaanottaa ja ymmärtää viestien tarkoitusperä, kun kuvaa ajatuksia ja tunteita sanallisesti eikä luota vain siihen, että kuulija osaa tulkita tuntemuksesi eleistäsi, ilmeistäsi tai muusta käytöksestäsi. Mitä tarkemmin kerrot ja kuvailet, sitä todennäköisemmin vuorovaikutus johtaa kohti toivottua lopputulosta.

Millainen keskustelija olet? Onko sinun vaikea puhua asioistasi? Mistä se voisi johtua? Mitä hyötyä toimivasta vuorovaikutuksesta sinulle olisi? Entä läheisellesi?

Viisi keinoa vuorovaikutuksen parantamiseen

1 Sovi keskustelulle toimivat käytännöt

• Valitkaa yhdessä sopiva ajankohta. Sen voi tehdä myös kalenterin avulla, esimerkiksi varaamalla tietyn ajan viikoittain. Jos keskustelut venyvät liian pitkiksi, niiden kestosta kannattaa sopia.
• Kunnioittakaa toistenne puheenvuoroja. Molemmilla on tarve ja oikeus tulla tasapuolisesti kuulluksi. Älä puhu päälle tai keskeytä.
• Huolehdi, että vireystilasi on mahdollisimman hyvä. Kiireessä tai väsyneenä rakentava keskustelu harvoin onnistuu. Älä aloita tärkeästä aiheesta keskustelua heti raskaan työpäivän jälkeen tai iltamyöhällä juuri ennen nukkumaan menoa.
• Sopikaa, miten toimitte, jos tunteet kuumenevat liiaksi ja sorrutte esimerkiksi huutamiseen tai epäasialliseen kielenkäyttöön. Aikalisän pyytäminen on molempien oikeus. Keskustelun aikana voi olla mahdollista rauhoittua hetki tai asiaan voidaan palata myöhemmin. On tärkeää sopia konkreettisesti, milloin keskustelua aiheesta jatketaan, jotta kipeät aiheet eivät tule lakaistuksi maton alle.
• Hakekaa tarvittaessa ulkopuolista apua vuorovaikutuksen parantamiseksi. Ulkopuolisen ammattilaisen avulla keskustelu voi avautua ja onnistua paremmin. Mikäli toinen ei ole valmis avun vastaanottamiseen, voit hakea sitä yksinkin.

2 Pitäydy rakentavassa vuorovaikutuksessa

• Älä syyttele tai tuomitse. Syytösten esittäminen saa toisen kokemaan itsensä altavastaajaksi ja johtaa helposti yhteyden katkeamiseen. Voit sen sijaan esittää kysymyksiä ja pyytää toista kertomaan asioistaan.
• Älä jumiudu menneisiin asioihin. Molemmilla on oikeus olla vapaa menneisyydestään sen jälkeen, kun asiat on sovittu ja käsitelty.
• Pyydä anteeksi, jos loukkaat toista.
• Ilmaise omia ajatuksiasi ja tunteitasi mahdollisimman selkeästi. Kerro mitä tarvitset ja mitä toiselta odotat sekä miltä sinusta tuntuu.
• Valmistaudu keskusteluun tarvittaessa etukäteen vaikkapa jäsentämällä paperille asioita, jotta ne on helpompi tuoda esille.

3 Ole armollinen ja jämäkkä

• Jos keskustelu on sinulle vaikeaa, kannattaa aloittaa yksittäisistä, vaikka pienistäkin asioista, ja lyhyiksi rajatuista tuokioista. Omasta epävarmuudesta kannattaa myös kertoa avoimesti.
• Muista, että toista ei voi pakottaa puhumaan. Jos toisen on vaikeaa ilmaista itseään, kerro miten tärkeää sinulle on, että asioista puhutaan yhdessä. Toista voi myös rohkaista puhumaan olemalla aloitteellinen ja hyväksyvä.
• Kummankaan ei tarvitse hyväksyä huonoa kohtelua, mutta asioista voidaan kuitenkin puhua suoraan. Jos keskustelu ei yrityksistä huolimatta tunnu johtavan mihinkään, kerro millä ehdoilla olet valmis jatkamaan. Jatkuvasti riitelyyn johtava vuorovaikutus kuormittavaa voimakkaasti ja heikentää ihmissuhdetta. Silloin on tärkeää muistaa huolehtia omasta jaksamisestaan.

4 Kiinnitä huomiota sanattomaan viestintääsi

• Tiedosta oma tapasi viestiä sanattomasti. Ilmeitään, eleitään ja äänensävyjään on hyvä huomioida, sillä niiden välittämä viesti on yleensä sanoja tehokkaampi silloin kun sanaton ja sanallinen viestintä ovat ristiriidassa keskenään.
• Jos sanaton viestintä vie huomion asian käsittelyltä ja sitä on vaikea hallita, valitkaa yhdessä toimivampia tapoja, joilla pääsette keskustelussa eteenpäin. Voitte esimerkiksi viestiä kirjoittamalla tai puhelimessa jutellen. Joskus sekin voi auttaa, että on samassa tilassa, mutta asettuu vaikkapa selin istumaan, niin ettei näe toista.

5 Älä oleta

• Varmista kysymällä, että olet ymmärtänyt, mitä toinen tarkoittaa.
• Kerro omia havaintojasi ja pitäydy tosiasioissa.
• Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia, vaikka ihmissuhteella olisi kuinka pitkä historia tahansa. Ihmiset myös muuttuvat ja erityisesti vaikeita asioita käsitellessä kannattaa varmistua siitä, että tietää, mitä toinen ajattelee.
• Sanojen merkitykset saattavat vaihdella. Pyydä toista tarvittaessa selventämään, mitä hän tarkoittaa.