Talouden tasapainottaminen
Ennakointi ja seuranta
Kestävän rahankäytön opettelu tai uudelleen opettelu edellyttää hyvää taloudellista itsetuntemusta. Rahapelaamiseen liittyy usein erilaisia harha-ajatuksia ja uskomuksia. Taloudellisten haittojen syventyessä moni pyrkii voittamaan hävityt rahat takaisin tai ylläpitämään arjen kulisseja. Rahapelaaminen vääristääkin tehokkaasti rahan arvon ja roolin. Esimerkiksi raha, joka on kierrätetty rahapelien kautta, voidaan nähdä ”ylimääräisenä” rahana, joka on arvokkaampaa kuin raha, joka olisi muuten löytynyt pankkitililtä. Suhde rahaan ja sen käyttöön on voinut olla haastava myös jo ennen rahapelaamista ja rahapeliongelmaa.
“Mietin joskus, että kunpa olisin nostanut käteisenä rahana, vaikkapa viiden euron seteleinä palkkani ja asetellut sen lattialle. Ja sitten kerännyt ne kaikki kasaan ja asettanut lattialle takaisin puolet rahoista. Olisiko se raha mikä lattialla siinä kohtaa olisi ollut, näyttäytynyt minulle “ylimääräisenä”? Sillä niinhän se oli: laitoin uskomattomia summia peleihin ja kotiuttaessani, vaikka pienenkin osan alkuperäisestä talletetusta summasta, koin, että minulla oli jotain ylimääräistä. Tämä oli asia, jonka kanssa tein eniten töitä. Ei ole mitään ylimääräistä. On vain raha, joka minulla on ja raha, jonka häviän. Siinä ei ole mitään ylimääräistä.”
TEHTÄVÄ
Tavoitteiden asettaminen
Taloudelliset haasteet voivat herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. On tärkeää muistaa armollisuus itseään kohtaan ja se, että taloudellisia haasteita on monilla muillakin. Taloudellisia haasteita on niilläkin, jotka eivät pelaa rahapelejä. Ne vievät voimavaroja kaikilta.
Täydellistä taloudellista hallintaa ei ole realistista tavoitella. Sen sijaan pienet askeleet kohti vahvistunutta hallinnan tunnetta tekevät näkyväksi prosessinomaisen luonteen. Nopeiden ratkaisujen sijaan rauhan ja itsevarmuuden tunteita voi vahvistaa huomioimalla omassa taloudellisessa tilanteessa tapahtuneet pienetkin positiiviset muutokset. Muista myös haaveilla.
“Ongelmani rahan kanssa olivat syviä. Kuten monet muutkin, koin silti, että tavoitteeni taloudellisesti oli velattomuus. Kun vain saan itseni velattomaksi, kaikki on hyvin. Jälkikäteen se tuntuu naurettavalta – miten olen voinut asettaa itselleni niin suuren tavoitteen, kun pienetkin perusasiat olivat minulle haastavia. Jos en osaa olla rahan kanssa ylipäänsä, miten voin tavoitella velattomuutta, joka itsessään on pitkä prosessi? Kun sitten sain ajatuksesta kiinni ja opettelin pieniä arjen raha-asioita, huomasin, että realistinen tavoite tukee sekä toipumistani, että omaa mielenterveyttäni. Mikä valtava onnistumisen tunne tulikaan, sain kaikki laskut maksettua tilipäivänä. Minä osaan, minä onnistuin, minä hallitsen.”