Läheisen vaiheet
Läheisenä olemista voi tarkastella prosessina, jossa on erilaisia vaiheita. Seuraavaksi esiteltävä malli on yksinkertaistettu esimerkki läheisen prosessista alun epätietoisuudesta ongelmasta toipumiseen. (Tässä mallissa käytetään sanaa ”toipuminen”, me puhumme Pelirajaton-toiminnassa “voimaantumisesta”). Malli soveltuu parhaiten kuvaamaan niiden läheisten prosessia, joiden ongelmallisesti pelaava läheinen on puoliso (tai suhde on muuten erityisen tiivis).
Vaiheista toiseen siirtymisiin saattaa liittyä myös muutokset pelaajan pelikäyttäytymisessä, mutta ennen kaikkea kyseessä on muutokset läheisen omassa ajattelussa ja toiminnassa. Läheinen on siis tilanteessa aktiivinen toimija – pelaajan tilanteesta huolimatta!
Kaikkia vaiheita ei voi aina selkeästi havaita. Vaiheiden kestot vaihtelevat ja ne esiintyvät myös osittain päällekkäisinä.
Mitkä vaiheista kuulostavat kohdallasi tutuilta ja mitä vaihetta käyt nyt läpi?
1 Epätietoisuus
- Tiedostetaan usein, että jotain on vialla, muttei osata yhdistää ongelmia pelaamiseen
- Etsitään huolestuneena syitä sille, mikä on vialla ja mistä ongelmat johtuvat
- Joskus kielletään ongelman olemassaolo myös itseltä tai vältellään asian puheeksiottoa
- Epätietoisuusvaihetta pitkittää pelaamisen salailu, julkisen keskustelun vähyys, ongelman tuntemattomuus, tilanteen normalisointi tai kieltäminen
2 Ongelman paljastuminen
- Ongelman paljastuminen on merkittävä käännekohta läheiselle.
- Usein järisyttävä tunnekokemus ja alkujärkytys.
- Voimakasta tunteiden vaihtelua ja ristiriitaisuutta: esimerkiksi vihaa, pelkoa, epätoivoa, sääliä ja helpotusta.
- Ongelmallinen rahapelaaminen voi paljastua kolmella tavalla: 1) vahingossa 2) pelaaja myöntää 3) ulkopuolinen taho.
- Aina ei ole selkeää paljastumisen hetkeä: joskus pelaajan ja läheisen tulkinnat pelaamisen ongelmallisuudesta vaihtelevat.
- Vaiheeseen ei vielä liity varsinaista läheisen toimintaa.
- Kriisiavusta voi olla hyötyä.
3 Akuutti puuttuminen
- Ensijärkytyksestä on toivuttu, joten on mahdollista keskittyä konkreettisiin asioihin ja alkaa toimia.
- Osittain päällekkäinen edellisen vaiheen kanssa: toiminta myös auttaa selviytymään ensijärkytyksestä.
- Keskitytään turvaamaan elämän perusedellytyksiä ja korjaamaan pelaamisesta aiheutuneita konkreettisia haittoja.
- Aletaan muodostamaan käsitystä ongelmasta ja toimimaan tuon käsityksen mukaisesti, jos asioiden hoitaminen ei vie kaikkia voimia.
- Mitä suuremmat taloudelliset vahingot, sitä korostetummin tämä vaihe läheisellä näkyy.
- Konkreettisen avun, tuen ja neuvonnan tarve korostuu.
4 Vastuun kantaminen
- Harva ohittaa tätä vaihetta. Usein pitkäaikaisin, vallitsevin ja erityisen kuluttava vaihe, jolla on pitkän aikavälin fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.
- Unohdetaan usein omat tarpeet ja hyvinvointi ja keskitytään hakemaan apua pelaajalle.
- Vastuun kantaminen ilmenee kahdella tavalla, joista toinen yleensä vallitseva:
- motivoidaan pelaajaa kaikin keinoin muutokseen ja pyritään estämään pelaaminen.
- keskitytään pelaamisesta aiheutuviin seurauksiin ja niiden korjailemiseen.
- Pyritään auttamaan, hoivaamaan, laatimaan sääntöjä, rajoittamaan ja tukemaan.
- Odotetaan itseltä usein liikoja ja toivotaan liikaa koskien tilannetta.
- Läheiset hakevat harvoin apua itselleen, mutta jos hakevat, niin useimmiten tässä vaiheessa ja silloinkin usein pelaajaan ja tämän tarpeisiin keskittyen.
- Jossain tapauksissa vastuun kantaminen voi toimia ratkaisuna ja mahdollistaa tyydyttävän elämän, jos vastuut saadaan pelaajan kanssa selkeästi sovittua ja rajattua (esim. läheinen vastaa perheen talousasioiden hoitamisesta yksin, jos molemmat niin haluavat.)
5 Tilanteen ratkaiseminen
- Läheisellä on usein vuorottelua vastuunkantamisen sekä ratkaisuvaiheen välillä.
- Haetaan muutosta, joka mahdollistaisi tyydyttävän elämän. Pohditaan suhdetta pelaajaan. Tilanne ratkeaa jollain seuraavista tavoista:
- Pelaaminen loppuu ja pelaaja muuttuu (jokaisen läheisen ensisijainen toive, mutta on pelaajasta kiinni)
- Keskitytään omaan hyvinvointiin ja irtisanoudutaan ongelmasta (suhde pelaajaan säilyy, mutta luovutaan kaikesta pelaamiseen liittyvästä vastuusta niin tekojen kuin ajatusten tasolla. Tulkintamalli omaksutaan usein käytännön kokemuksen myötä: ulkopuolisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa pelaamiseen, muutos on pelaajasta kiinni.)
- Ero pelaajasta (tai etäisyyden ottaminen, jos muu kuin parisuhde).
- Tieto peliongelmasta ja -riippuvuudesta auttaa monia oman ratkaisun löytymisessä.
- Itsetunto ja selviytymiskeinot vahvistuvat sosiaalisen tuen avulla. Esim. läheiset ystävät ja vertaistuki helpottavat keskittymistä ongelman sijasta omaan elämään.
6 Toipuminen
- Pelaamisen loppuminen tai ero pelaajasta ei ole läheiselle useinkaan vielä riittävä ratkaisu. Läheisenä oloon liittyvät ongelmat/haitat eivät pääty kumpaankaan.
- Toipuminen on pitkäaikainen vaihe ja edellyttää sitä, että läheinen pystyy pohtimaan ongelmaa syvällisesti ja objektiivisesti sekä puhumaan asiasta avoimesti.
- Kaikki ongelmat eivät välttämättä poistu, mutta olo alkaa selvästi helpottumaan eikä tilanne ole enää kuluttava. Läheinen kykenee ottamaan etäisyyttä ongelmaan
- Syytulkintojen löytyminen mahdollistaa anteeksiantamisen pelaajalle sekä luopumisen omasta syyllisyydestä.