Hyppää sisältöön
Pelaajat kertovat:
- Negatiivisten tunteiden näyttämistä ei kannata minusta peitellä. Toki jos mahdollista, sen voi tehdä mahdollisimman rakentavasti. Syyttely ja haukkuminen ei johda mihinkään – paitsi ehkä siihen, että pelaamista ja retkahduksia salaillaan jatkossa entistä tehokkaammin. Vahingollisinta minulle oli välinpitämättömyys, jonka tiedän jälkeenpäin johtuneen puolison väsymisestä ja voimattomuudesta tilanteeseen. Tuolloin tuudittauduin harhaan, ettei häntä haittaa kun pelaan. Pelasin sitten entistä enemmän.
- Olin tehnyt niin suuren virheliikkeen elämässäni, että mielestäni läheiseni olisi voinut olla minulle todella vihainen. Ehkäpä odotin, että minua torutaan ja haukutaan oikein kunnolla asian paljastuessa. Toki puolisoni oli varmasti asiasta kuullessaan jonkunlaisessa shokissa, mutta hän ei ilmaissut juurikaan kielteisiä tunteita: hänen liiankin tyyni olotilansa aiheutti minulle epävarmuutta siitä, missä mennään ja mitä seurauksia tästä kaikesta on. Hyvä tapa on mielestäni kertoa suoraan, kuinka pettynyt on toisen ihmisen epärehellisyyteen sekä miten tämä epärehellisyys saattaa jatkossa vaikuttaa ihmissuhteeseen ja yhteiseen talouteen. Läheisen pitää edellyttää ehdotonta rehellisyyttä siltä, joka pelaa. Pelaajalle kaiken paljastuminen on helpotus, sillä on jälleen mahdollisuus palata täysin rehelliseksi ihmiseksi. Tästä eritahtisuudestakin on hyvä yhdessä keskustella: pelaajan kuorma väheni, olo helpottui, läheisen olotila kärsi suuren kolauksen – mitä voisimme nyt yhdessä tehdä asian eteen? Pelaajan on pystyttävä ja uskallettava ottaa vastaan läheisen kielteiset tunteet. Ne tuntuvat varmasti pahalta, koska syyllisyys painaa itseä. On silti ymmärrettävä, että läheisellä on täysi oikeus pettymykseensä ja vihankin tunteisiin. Läheisen kannattaa huomioida, että pelaaja on varmasti valmistautunut lähes kaikenlaisiin seurauksiin, joita voi olla edessä, kun asia paljastuu.
