Millaisia rajoja läheisesi asetti? Millaisia sopimuksia läheisesi kanssa teit?
Pelaajaohjaajat kertovat
Selkein raja oli se, että pelaamisen on loputtava. Mieheni edellytti kaikkien tilieni ja pelivelkojeni esille tuonnin. Siirsimme tilieni käyttöoikeuden puolisolleni. Lopetin pelitilit, jolloin tytär edellytti, että esitän tästä myös todisteet. Laadimme kahdelle vuodelle velkojen lyhennysaikataulun, jonka toteutumista puolisoni seurasi. Vuoden ajan esitin kaikki ostoskuitit hänelle. Seuranta voi kuulostaa tiukalta, mutta näin jälkikäteen ajatellen tämä toi meille molemmille turvallisuuden tunteen siitä, että voimme selvitä tästä. Lisäksi tunnen itseni niin hyvin, että mikäli rajoja ei olisi ollut, pelaisin varmasti edelleen. Suuri hyöty oli myös yhteisesti kaksi kertaa kuukaudessa päivitetystä lainanlyhennystaulukosta: ulosotto ja lainat vähenivät ja loppuvien lainojen osalta pystyin lisäämään muiden lainojen maksuosuutta. Seuranta antoi itselle kokonaiskuvan tilanteesta ja tunteen siitä, että asia on hallittavissa.
Läheiseni asetti rajan, että pelaamiseni on loputtava kokonaan. Luovutin kaikki raha-asiani puolison hoidettavaksi, ja tämä auttoi meitä molempia saavuttamaan mielenrauhan. Hän oli nyt tilanteen tasalla ja tiesi, etten pääse pelaamaan. Minä pääsin irti jatkuvasta raha-asioiden sumplimisesta ja pystyin keskittymään toipumiseen.
Mitään rajoja ei läheisteni toimesta juurikaan asetettu. Se oli tosi haitallista ja johti osaltaan suurempiin valheisiin ja salailuun. Aina kyllä kovasti lupasin lopettaa ja valehtelin, että pelaaminen on loppunut. Tulinkin oikein taitavaksi valehtelijaksi, ja siitä pois oppimisessa onkin ollut omat haasteensa. Näin jälkikäteen koen, että olisin hyötynyt selkeistä rajoista – ei siis paapomista eikä rahan lainaamista.
Avun hakeminen oli ehtona parisuhteemme jatkumiselle. Oma sisäinen motivaatiokin oikean avun piirissä onneksi syttyi, vaikkei sitä aluksi ollutkaan. Puoliso myös vaati ja sai täydet käyttö- ja katseluoikeudet pankkitililleni. Toipumiseni alussa myös halusin antaa kaikki raha-asiani puolisoni vastuulle. Alkuun hän hoitikin niitä, kunnes pystyin taas luottamaan riittävästi itseeni.
Äitini ei olisi osannut itse asettaa rajoja. Niinpä minun piti itse päättää rajat hänen puolestaan: ilmoitin hänelle, etten ota rahaa häneltä enää vastaan. Sain hänet vakuutettua, että rahan antamisesta olisi vain haittaa.