Hyppää sisältöön

Miten pidit huolta itsestäsi ja jaksamisestasi silloin, kun läheisesi pelasi ja se heikensi hyvinvointiasi?

Läheiset kertovat:

  • Peliongelman tultua ilmi itsestä huolen pitäminen oli vaikeaa: uni ei tullut, ruoka ei maistunut pahoinvoinnin vuoksi ja opinnoissa oli vaikea keskittyä…Yritin kuitenkin pitää kiinni arkirutiineista, söin edes jotain. Ajan myötä aloin tietoisesti keskittyä enemmän omaan elämääni, lähdin esimerkiksi ulkomaille kavereiden kanssa ja kesätöihin eri paikkakunnalle. Tämä auttoi minua tuntemaan oloni itsenäisemmäksi ja sitä kautta miettimään, mikä minulle olisi parasta ja mitä haluan elämältäni parisuhteen ulkopuolella.
  • En onnistunut pitämään huolta itsestäni. Onnistuin kuitenkin pitämään huolta lapsistamme ja koitin jotenkin vaan selviytyä. Etäännyin ystävistäni, sillä he painostivat minua eroon. Etäännyin syyllistämisen takia myös lapsuuden perheestäni. Jätin rahan puutteen vuoksi harrastukset, lomat ja kaiken muunkin ylimääräisen. Valvoin yöt, laihduin ja lopulta olin niin kuormittunut, etten enää pystynyt käymään töissä. Sairaslomalla olin useampia kuukausia.
  • Nykyään minulla on jälleen harrastuksia, jaksan taas tehdä itselleni mielekkäitä asioita ja pitää itsestäni parempaa huolta. Muistini on parantunut ja pystyn taas käymään töissä ja jopa nauttimaan siitä. Lapseni voivat taas kiukutella minulle. Olen terapiakuntoinen ja terapia todella auttaa minua. Elämään ja tulevaisuuteen liittyvä toiveikkuus on palannut.
  • Pelaajan kanssa ollessani kadotin minuuteni ja oli tosi vaikea pitää huolta itsestään. Keskityin pelaajaan: yritin palauttaa luottamusta hänen kanssaan useamman kerran siinä kuitenkaan onnistumatta. Minulla oli työuupumusta ja stressireaktioita. Muutos hyvinvoinnissani tapahtui hiljalleen ja sitä edisti se, kun muutin toiselle paikkakunnalle. Sain hengähdystauon ja pystyin ottamaan etäisyyttä asiaan. Aloin rakentamaan elämääni uudelleen mieleisekseni ja hakemaan siihen uutta sisältöä.
  • Pyrin pitämään huolta itsestäni puhumalla asiasta niin läheisten ystävieni kuin myös ammattilaisten ja vertaistukijoiden kanssa. Huomasin ja ymmärsin, etten ole ainoa asian kanssa painiskeleva. Tein arjessa myös itselleni mukavia asioita, kuten tapasin kavereitani ja tein muita itselleni normaaleja juttuja. Liikunnan ja unen määrästä huolehtiminen oli minulle oleellista. Alkoholin jätin itseltäni kokonaan pois. Nykyään ymmärrän, että pelaaja tekee omat valintansa ja minulla on lupa nauttia omasta elämästäni.
  • Ulkoilin metsässä ja merellä, puhuin ystäväni kanssa sekä tein erilaisia rentoutusharjoituksia. Kun olin poissa kotoa, hänellä oli varmasti mahdollisuus pelata, mutta sitä en jaksanut keskittyä siihen. Olimme aika erillään monta vuotta. Nyt on paremmin, kun ei ole enää salaisuuksia.