Hyppää sisältöön
Pelaajat kertovat:
- Vuorovaikutuksen kannalta hankalampi olin ehkä minä. Minua vaivasi vahva syyllisyydentunto siitä, miten käytin ansaitsemani rahat sekä valtaisan summan lainarahoja pelaamiseen sen sijaan, että olisin käyttänyt ne yhteisen tulevaisuuden turvaamiseen (kuten puolisoni oli tehnyt). Koin, että pelkkä anteeksipyyntö ei riitä korjaamaan tilannetta, enkä oikein osannut aluksi sanallistaa tuntojani. Tästä syystä olin valmis tekemään kaikkeni tilanteen selvittämiseksi. Keskustelu mieheni kanssa oli alusta asti rauhallista. Hän kysyi minulta, miksen siinäkään vaiheessa, kun velkasumma oli vielä kohtuullinen, ottanut asiaa esille. Entä olinko ajatellut, miltä hänestä tuntuisi, kun kaikki paljastuu? Olinko ajatellut, että hän sitten maksaa kaiken kuitenkin? Näin jälkikäteen ajattelen, että oudon hyvin selvisimme kriittisimmän vaiheen yli. Syynä oli varmaan se, että meillä oli alun alkaen kaikin puolin vahva ja pitkä, hyvin toiminut avioliitto. Kumpikaan ei olisi halunnut luopua siitä, joten kumpikin jousti ja osasi ottaa toisen tunteet, sanat ja käyttäytymisen huomioon.
- Puolisoni toimi kaikessa uskomattoman hyvin. Hän ei syytellyt tai haukkunut, mutta pysyi tarpeeksi lujana. Tämä johtui varmasti siitä, että hänellä oli hyvä ymmärrys riippuvuudesta sairautena.
