Hyppää sisältöön
Läheiset kertovat:
- Hyötyä oli avoimuudesta ja rajojen asettamisesta; kerroin puolisolle siis suoraan, kuinka paljon hänen toimintansa on minua satuttanut ja asetin reunaehdot parisuhteen jatkumiselle. Autoin häntä myös hakeutumaan vertaistuen sekä talous- ja velkaneuvonnan piiriin. Puolisoni havahtui itsekin lopullisesti ongelmaan ja halusi tehdä kaikkensa lopettaakseen pelaamisen.
- Otin läheisenä vastuulleni pelaajan raha-asiat. Aluksi siitä oli mielestäni hyötyä, se toimi käsijarruna pelaamiselle. Puolen vuoden jälkeen se alkoi kuormittamaan minua, eikä edistänyt pelaajan omaa vastuunottoa. En halunnut enää toimia ’kuittipoliisina’ enkä nähnyt sitä enää toimivaksi, joten luovuin siitä. Uskon, että raha-asioiden huolehtimisesta luopuminen edisti hitusen pelaajan omaa vastuunottoa. Minua se ainakin helpotti!
- Pyrin voimakkaasti kontrolloimaan kaikkea muuta elämää, paitsi pelaamista. Se oli varmaan jostain matkan varrelta iskostunut ajatus, että pelaamiselle en voi mitään. Syyllistyin silti pelaajan retkahduksista. Olin tuohon aikaan kaiketi hyvin katkera, etäinen, hallitseva ja varmasti myös tosi ankeaa seuraa. Tietyllä tavalla kuitenkin pelaajalle ”turvallinen”, kun en mihinkään lähtenyt, vaikka mitä tapahtui. Psykiatrisen poliklinikan kautta pelaaja sai kuitenkin ensimmäisen kerran apua. Vaikka pelaaminen ei siihen lopulta jäänyt, alkoi kuitenkin muutostyö – myös omassa elämässäni. Missä lie oltaisiin molemmat ilman tätä kontaktia? Se että asetin rajat ja otin pelaajaan etäisyyttä auttoi lopulta parhaiten myös häntä itseään.
- Kun aloin hakea apua itselleni niin suhtautuminen puolisooni muuttui ja hänkin haki apua. Aiemmin häpeä esti asiasta puhumisen. Ongelma pitkittyi useiksi vuosiksi, kun en ymmärtänyt, jaksanut enkä uskaltanut nostaa kissaa pöydälle.
- Olen onnistunut huonosti pelaajani tukemisessa. Hoitoon painostaminen pelaajan jäätyä kiinni ei ollut kovin fiksua. Toimin tilanteessa silloisen tietoni pohjalta. Luultavasti ainut asia, jolla on ollut edes jotain vaikutusta, on se, että olen hakenut hänelle tietoa hoitovaihtoehdoista ja aktiivisesti niitä hänelle ehdottanut. Menin yhdessä käymään A-klinikalla ja työterveydessä ja ainakin yritin olla hänelle tukena. En osaa yhtään sanoa, oliko näistä lopulta hänelle hyötyä, sillä olemme eronneet emmekä ole enää aktiivisesti tekemisissä.
