Ole myötätuntoinen itsellesi, sillä me kaikki teemme virheitä
Kirjoittaja on kouluttautunut ja itsenäinen ihminen, joka kulki ongelmallisesti pelaavan puolisonsa rinnalla vuosia, mutta on sittemmin eronnut. Kokemus on opettanut kirjoittajan eroon liiasta kiltteydestä, hyväuskoisuudesta ja konfliktien välttelystä.
Tämä teksti pyrkii muistuttamaan, että me kaikki teemme virheitä. Teemme päätöksiä sillä hetkellä parhaan tietämyksemme mukaan ja toivomme parasta. Alla on minun kolme virhettäni. Ehkä olet tehnyt samoja virheitä tai jos et ole, ota näistä opiksi.
Muista, että kaikesta voi selvitä!
Ensimmäinen virheeni: Tein ratkaisut hätiköiden ja harkitsematta
Pelaamisen ja velkatilanteen koko laajuuden tultua minulle ilmi tuntui, että isoja päätöksiä on pakko tehdä nopeasti, päivien sisällä. Teimme kaikki päätökset kahdestaan puolisoni kanssa ja näin jälkeenpäin ajatellen mikään niistä ei ollut minulle hyväksi. Paine ja kiire tuntui koko ajan takaraivossa.
En keskustellut asioista ulkopuolisten kanssa enkä tutkiskellut päätöstä ensin mielessäni ja pohtinut, miltä se mahtaisi tuntua muutaman päivän päästä. Tuntuisiko se vielä oikealta ja hyvältä ja tilannetta edistäneeltä? Vai huomaisinko, ettei olo olisikaan yhtään levollisempi asian suhteen?
Myöhemmin ymmärsin, että joku tarkoitus ja opetus näilläkin kokemuksilla kuitenkin oli. Opin, että on tärkeää kuunnella itseään ja olemaan vastuussa vain itsestään ja omista teoistaan. Opin näyttämään rajani ja pitämään puoleni. Ymmärsin, etten voi olla jatkossa velvollinen tekemään ratkaisuja kenenkään puolesta, tarjoamaan apua pyytämättä tai pelastamaan toisia ihmisiä heidän itsensä tekemiltä virheiltä.
Toinen virheeni: Jäin yksin enkä uskaltanut pyytää apua
Puolisoni häpeä pelaamisesta ja koko siihen liittyvästä vyyhdistä oli niin valtavaa, että hän kielsi myös minua puhumasta asiasta kenellekään. En siis pystynyt selvittämään tunteitani tai purkamaan pahaa oloani ulkopuolisten kanssa. En saanut vertaistukea samassa tilanteessa olleilta enkä myöskään neuvoja talousasioihin liittyen. Paha olo ja asioista vaikeneminen vei suuren osan energiastani vuosien ajan. Olin koko ajan varuillani siitä mistä voin ja mistä en voi puhua.
Vasta vuosia myöhemmin aloin avautua ja toipumisenkin alkoi samalla edetä. Sitä helpottavaa oloa en voi edes sanoin kuvailla, kun tapasin ensi kertaa ihmisen, joka oli kokenut samoja asioita.
Kolmas virheeni: Otin velat omiin nimiini
Otin puolisoni puolesta lainaa kymmeniä tuhansia euroja ja niin korkealla korolla, että maksoin muutaman vuoden lyhennyksinä pelkkiä korkoja. Puolisoni maksoi tasan yhden erän lyhennyksiä, vaikka olimme sopineet, että lainat olisivat vain nimellisesti minulla ja hän niitä hoitaisi.
Puolisoni ei pakottanut tai käskenyt minua ottamaan näitä lainoja. Hänen epätoivonsa ja häpeänsä sekä oma pelkoni talomme menettämisestä saivat minut ehdottamaan tällaista järjestelyä. Puolisoni pikavipit alkoivat kaatua päälle ja tuntui että näin oli pakko tehdä. Tunsinkin itseni pelastajaksi ja olo oli helpottunut. Mutta kyse oli hetken helpotuksesta, sillä vain kuukautta myöhemmin puolisolleni näytti olevan epäselvää, mitä olimmekaan velkojen hoidosta sopineet.