Muutostyön toimintavaihe
Pelaamisen lopettamisessa tarvitsee tehdä kaksi päätöstä
- Pelaamisen lopettamisen päätös
- Muutostyön aloittamisen päätös
Pelaamisen lopettaminen
Pelaaminen loppuu lopettamalla pelaaminen. Jos pelaamista pidetään ns. käyttövalikossa pienessäkin määrin (esim. seuraamalla pelistriimejä tai harrastamalla bonusrahapelaamista), niin arjen tilanteita, tunteita ja ajatuksia ei pääse kohtaamaan peliraittiina. Tämä viivästyttää todellista pelaamisen lopettamista ja muutostyötä ja johtaa helposti retkahtamiseen pelien pariin.
Pakonomaisuus pelaamisessa murtuu 4 viikossa. Peliajatuksia ja -haluja edelleen on, mutta ne eivät enää ole pakottavia, vaan henkilöllä on enemmän hallinnan tunnetta ja tunnetta valinnan mahdollisuudesta.
On tärkeää katkaista piintynyt tapa ja automaatio pelata. Tämä usein tarkoittaa tyypillisten pelitilanteiden tunnistamista ja uudenlaista ajankäytön suunnittelua ja opettelua.
- Pelitilien lopettaminen
- Peliesto-ohjelman käyttöönotto
- Rahasiirtojen estäminen pelitileille
- Rahankäyttövastuun siirtäminen luotetulle henkilölle määräaikaisesti
- Pelistriimien seuraamisen ja bonuspelien lopettaminen
- Uudenlaisen ajankäytön suunnittelu ja opettelu
Muutostyön aloittaminen
Pelaamisen lopettaminen ja tekeminen mahdottomaksi ei riitä lopettamaan halua ja syvään juurtunutta tapaa pelata. Varsinaisesti halu ja tarve pelaamiselle loppuu pelihistorian ja pelaamiseen vaikuttaneiden asioiden käsittelemisen ja ymmärtämisen kautta. Pelaaminen tehdään tarpeettomaksi.
Sinnikkyydellä ja hammasta purren ns. selkärangalla tapahtuva pelaamisen lopetus ei todennäköisesti ole lopullista, vaan johtaa helposti pelaamisen aloittamiseen uudestaan tilanteessa, jossa pelaaminen on aikaisemminkin palvellut erilaisia tunnetiloja.
Muutostyön kautta käsitellään historiaa ja opitaan ymmärtämään käyttäytymistä ja niitä tarpeita, joita pelaaminen on palvellut. Tämän prosessin kautta ns. selkäranka vahvistuu luonnollisella tavalla kestämään pelihaluja ja houkutuksia. Myöhemmin todennäköisesti pelihaluja ei enää tule tai ne ovat haalentuneita muistoja ja houkutukset ja mainokset eivät enää vaikuta.
- Valehtelun lopettaminen: rehellisyys itselle ja läheisille.
- Tilanteen hyväksyminen ja sitoutuminen pelaamisen seurausten hoitamiseen.
- Häpeästä ylipääseminen, oman historian hyväksyminen ja anteeksianto itselle. Oman itsen näkeminen arvokkaana ihmisenä pelihistoriasta huolimatta.
- Luopuminen ja surutyö: Mitä tarvetta pelaaminen elämässäni palveli? Miten pärjään nyt, kun pelaaminen ei enää ole käyttövalikossa? Millaisia odotuksia ja toiveita pelaamiseeni liittyi ja kuinka suhtaudun niihin tulevaisuudessa?
- Läheissuhteiden korjaamisen aloittaminen. Anteeksipyyntö niille, jotka tilanteesta kärsineet
- Elämän arvojen pohdinta ja omaan itseen tutustuminen. Mikä minulle elämässä on tärkeää, millainen ihminen haluan olla ja millaiseksi tulla?
- Omaan pelihistoriaan tutustuminen: miten kaikki meni niin kuin meni, mitkä asiat siihen vaikuttivat, miksi pelaaminen jatkui ilmeisistä haitoista huolimatta? Oman tarinan kirjoittaminen toimii tässä oivana työvälineenä. Tarkoitus ei ole velloa menneessä, vaan ymmärtää ja oppia menneestä.
- Tyypillisten pelitilanteiden tunnistaminen: miten toimin ja reagoin tulevaisuudessa niissä hetkissä, jotka olivat minulle ”parasta peliaikaa”?
- Pelaamiseen helposti johtavien tunnetilojen ja ajatusten tunnistaminen ja niiden vaikutuksen ymmärtäminen omaan käyttäytymiseen. Miten toimin tulevaisuudessa niiden tunnetilojen kanssa, jotka aikaisemmin helposti johtivat pelaamiseen? Miten toimin, jos ajatuksiin nousee muisto pelihetkistä tai huomaan askartelevani peliajatuksen kanssa? Millaisissa tilanteissa tyypillisesti muisto ja ajatus pelaamisesta tulee, voiko siihen valmistautua, voiko sitä ennakoida? Miten toimin tulevaisuudessa tilanteessa, jossa halu ja ajatus pelata nousee mieleen?
- Tukisuhteen hyödyntäminen minäpystyvyyden vahvistamisessa ja uskomusten käsittelyssä.
- Valinnan paikassa pelaamattomuuden valitseminen ja pelaamisen hylkääminen.