Minäpystyvyys

Ymmärrys ja minäpystyvyys

Psykologi Albert Bandura määritteli minäpystyvyyden jo vuonna 1977 sosiaalis-kognitiivisessa teoriassa (Social Cognitive Theory). Hän määritteli minäpystyvyyden yksilön uskona tai luottamuksena siihen, että hän onnistuu toimimaan tai käyttäytymään tietyllä tavalla ja selviytymään tilannekohtaisista haasteista.

Pelirajaton toiminnassa tehtävä Minäpystyvyyskysely pohjautuu Ajzenin (2005) suunnitelmallisen käyttäytymisen teoriaan (Theory of Planned Behavior, TPB). Teoria on asenteisiin perustuva käytösteoria, joka pyrkii osoittamaan vuosikymmenten käytöstutkimuksen pohjalta, että ihmisen aikomuksiin ja käytökseen vaikuttaa pohjimmiltaan kolme asiaa (Ajzen 2005, 117)

1. Yksilön asenne käytöstä kohtaan

Asenne käytöstä kohtaan muodostuu teorian mukaan yksilön uskomusten vahvuuden ja uskomusten ominaisuuksien arvioimisen yhteisvaikutuksesta. Ajzen väittää, että uskomukset ja asenteet muodostuvat järkiperäisen informaation työstämisen pohjalta. Nämä uskomukset voivat Ajzenin mukaan syntyä yksilön oman tarkastelun pohjalta, mutta ne voivat tulla myös ulkopuolisista lähteistä, kuten ystävien kertomana, median välityksellä tai esimerkiksi vertaistukisuhteessa saadun tiedon kautta.

2. Yksilön kokemus käytökseen liittyvistä sosiaalisista normeista (esim. sosiaalinen paine tai muiden odotukset)

Sosiaaliset normit ja muiden odotukset vaikuttavat toimintaamme. Suomessa rahapelaaminen on laajalti hyväksyttyä ja sitä voidaan perustella yleisenä kansanhupina. Tämä voi antaa rahapelaajalle ikään kuin luvan ja perusteen pelata, vaikka ilmeisiä haittoja toiminnasta olisi jo havaittavissa. Toisaalta sosiaalisesti hyväksyttävää on voittaa, mutta rahan häviäminen suurissa määrin ei enää olekaan hyväksyttävää. Siksi salaaminen ja valehteleminen yleensä astuu kuvaan pelaamisen jatkuessa.

3. Yksilön oma kontrollin kokemus käytöksestään

Koettu käytöksen kontrolli on teorian keskeisiä käsitteitä. Sisäisen ja ulkoisen hallintakäsityksen sekä minäpystyvyyden käsitteisiin pohjautuva termi kuvaa yksilön omaa kokemusta siitä, pystyykö hän suoriutumaan tietystä asiasta vai ei. 60 eri käytöstutkimuksen vertailu on vahvistanut koetun käytöksen kontrollin ja todellisen käytöksen välisen yhteyden melko vahvasti. (Ajzen 2005, 92–94.)

Teoriaa on käytetty interventiotutkimuksessa, jossa tavoitteena on ollut aikomusten ja sitä kautta käyttäytymisen muuttaminen. Muutoskohteena tulisi olla nimenomaan käytöksen takana olevien uskomusten muuttaminen. Teorian mukaan näitä uskomuksia muuttamalla saavutetaan siten itse käytöksen muutokset.

Aikaisempi tutkimuskirjallisuus ja TPB-pohjaiset interventiot tukevat ajatusta siitä, että käytöstä voidaan ymmärtää, ennakoida ja muuttaa melko tarkastikin. TPB-interventioissa tämä tehdään ennen kaikkea tiedon avulla, tarjoamalla ihmisille heidän heidän uskomuksiaan vastaavia tietoja. Koska uskomukset ja toiminta tapahtuvat tässä hetkessä, on olennaista määrittää ihmisten käytöstä niiden asioiden pohjalta, jotka vaikuttavat hänen käytökseensä ”tässä ja nyt”. Menneet tapahtumat ovat eittämättä jättäneet jälkensä asenteisiin ja persoonallisuuden piirteisiin, mutta nykyisyyteen keskittyminen ei ole menneisyyden sivuuttamista, vaan ennemminkin sen paljastamista epäsuorasti vähitellen. (Ajzen 2005, 140–141.)