Pelirajaton-ajattelu ongelmalliseen rahapelaamiseen liittyen

Tähän tekstiin on kuvattu se, mitä nimitämme Pelirajaton-ajatteluksi ja miten ajattelumme eroaa muista rahapeliongelmien vertaistukeen pohjaavista tukitoiminnoista, joissa tukeudutaan toisenlaiseen ajatteluun toipumisesta.

Pelirajaton-vertaisohjaaja omaksuu Pelirajaton-ajattelun vapaaehtoistyönsä pohjaksi ja raamiksi. Tässä on yhteenvedonomaisesti lausuttu se, mitä pelaajien työkirja laajemmin tarjoaa tukisuhteissa hyödynnettäväksi.

Pelirajaton-ajattelu pohjautuu sosiaalipedagogisen työn perustaksi hyvin sopivaan humanistiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen nähdään oman elämänsä toimijana, ei uhrina. Humanistisessa ihmiskäsityksessä uskotaan ihmisen omaan tahtoon, hyvyyteen, luovuuteen sekä kykyyn kasvaa ja kehittyä. Ihminen on itseohjautuva, kehittyvä, tavoitteellisesti toimiva sekä vapaa mutta samalla vastuullinen, ainutkertainen yksilö.

Rahapelaaminen ja ongelma  

#tapa #dopamiini #mielihyvä #hallittupelaaminen 

Rahapelaaminen voidaan esittää kolmeen osaan jaettuna janana: 1) viihdepelaaminen, 2) riskipelaaminen ja 3) ongelmallinen pelaaminen. Ongelmapelaaminen on pahimmillaan riippuvuustasoista eli pakonomaista käyttäytymistä.

Väestötasolla rahapelaaminen pysyy valtaosalla viihteenä. Rahapelaaminen on viihdettä, jota rahapeliteollisuus pyörittää ansaitsemistarkoituksessa. Osalla pelaajista se, mikä alun perin piti olla viihdettä, rentoutumista ja arjesta irtautumista, alkaakin hallitsemaan elämää ja ajatuksia. Toisilla ajankäyttö ja rahan käyttö on ongelmallista samoin tein. Toisilla ongelma kasvaa ja kehittyy ajan kanssa liittyen yleensä rahapelaamisen sisäänkirjoitettuun lainalaisuuteen (talon etu) eli rahan vääjäämättömään häviämiseen pidemmällä aikavälillä sekä yritykseen korvata näitä tappioita lisäämällä pelaamista ja korottamalla panoksia.

Ongelmallinen rahapelaaminen voidaan jakaa kahteen ja usein samaan aikaan pelaamista ylläpitävään tekijään: tapaan ja dopamiinivaikutukseen. Henkilö on saattanut kehittää rahapelaamisesta itselleen harrastuksen ja säännöllisen tavan, jota hän toteuttaa osana elämäntapaansa. Koska rahapelaaminen aktivoi dopamiini-mielihyvähormonin eritysjärjestelmää, niin henkilölle on saattanut kehittyä riippuvuuden kaltainen tila, jolloin pelaamisen lopettaminen aiheuttaa hänelle samankaltaisia vieroitusoireita kuin huumausaineesta, alkoholista tai nikotiinista vieroittuminen. Kun pelaaminen on riippuvuustasoista, pakonomaista ja vieroitusoireita aiheuttavaa, on pelaamisen lopettaminen haastavaa. Tyypillistä on, että pelaaminen saattaa loppua rankan pelijakson jälkeen joksikin aikaa, mutta pelaaminen kuitenkin jatkuu jossain vaiheessa, ellei pelaamisen syitä löydetä ja niitä hoideta. Pelaamista lopetettaessa on tarpeellista huomioida pelaaminen tapana, sen liittyminen palkitsemiskokemukseen kuin myös pelaamisen hyödyntäminen selviytymispaikkana elämän ahdistuksista ja stressistä.

Pelaaminen voi olla hyvin ongelmallista ja runsasta olematta silti riippuvuutta: usein rahapelaamisen jatkuminen tai lisääntyminen haitoista huolimatta liittyy nimenomaan epätoivoiseen yritykseen paikata taloudellista ahdinkoa ja säilyttää kasvot läheisten silmissä. Tämä syventää kuoppaa. Pelirajaton-toiminnassa on havaittu, että myös massiivinen, hyvin riippuvuustasoisen oloinen pelaaminen saattaa loppua hyvin äkisti ja lopullisesti, kun henkilö joutuu kohtaamaan pelaamisensa seuraukset hyvin konkreettisella tavalla (esim. todellinen avioerouhka tai totaalinen taloudellinen kriisi). Usein nämä tilanteet ovat sellaisia, jotka vaativat ehdotonta rehellisyyttä läheisille ja kulissien kaatamista koko pelihistoriasta ja taloudellisesta tilanteesta. Rehellisyyden ja salatun pelielämän loppumisen myötä saatu suuri helpotus on konkretisoiduttava aktiiviseen muutostyöhön, jolla tarkoitetaan rahapelaamisen ilmiön ymmärtämistä omalta kohdalta: mitä pelaaminen minulle tarkoitti, pelaamista ylläpitäneet syyt, ajattelu, tunne-elämä, toimintamallit ja -tavat sekä aivokemian (mielihyvä, palkitseminen) huomioiminen.

Pelirajaton-toiminnassa katsotaan, että riippuvaisella tai ongelmallisesti pelanneella ei ole paluuta ns. hallittuun pelaamiseen, koska molemmissa tapauksissa massiivinen pelaaminen on todennäköisesti aiheuttanut herkkyyttä relapsille (taudin uusiutuminen, pelaamisen jatkuminen jälleen haittoja aiheuttavalla tasolla). Ainoa tavoiteltava asia pelaamisen suhteen on siis nollatoleranssi. Ainoastaan henkilöllä, joka pelaa riskitasolla, mutta joka ei ole vielä ajautunut ongelmalliseen pelaamiseen selkeine pelihaittoineen (eli massiivinen rahan käyttö, velkaantuminen, pelaamisen salaaminen ja häpeäminen, valehtelu läheisille), on mahdollista vähentää pelaamistaan.

Sairaus, käyttäytymis- ja hillitsemishäiriö, hengen heikkous vai oma valinta? 

#sairaus #psyyke #ahdistus #itsensähoitaminenpelaamalla #alttius #hoito 

Ongelmallisen pelaamisen taustalla voi olla monenlaisia tekijöitä. Pelaaminen on voinut alkaa hyvin nuorella iällä, jolloin vielä kehittyvät aivot ovat saaneet voimakkaasti palkitsevia tuntemuksia pelaamisesta. Pelaaminen on voinut mahdollistaa uppoutumisen ja tarjota pakopaikan pelottavista tai tylsistä asioista. Pelaaminen on saattanut tarjota onnistumisen kokemuksia rahavoittojen myötä ja siten myös sosiaalisen statuksen nousua kaveripiirissä. Pelaaminen on voinut myös tarjota pätemisen paikan urheilun seuraamisen areenalla. Kasvaessaan aikuiseksi henkilö saattaa edelleen tavoitella kyseisiä hyötyjä pelaamisesta, vaikka kasvavat haitat käyvätkin ilmeisiksi. Ajan myötä pelaamiseen – sen ajattelun, suunnittelun, rahanhankkimisen ja kokonaisuudessaan tähän käytettävän suuren vuorokautisen ajan myötä – syntyy riippuvuustasoinen käyttäytymismalli ja tapa harrastaa rahapelejä. Tämä on saattanut aiheuttaa aivoperäisiä muutoksia kuten syvään juurtuneita mielihyväratoja ja yhteyksiä, jotka tuottavat pakonomaista pelaamista, käyttäytymisen ja hillitsemisen ongelmaa. Vaikka olisikin halua lopettaa, niin ajatukset, halu ja ”pelaamisen pakko” tuntuvat vievän mennessään. Sen sijaan aikuisella iällä alkanut pelaaminen ei tyypillisesti aiheuta niin syvään juurtuneita tunne- tai ajatusmalleja ja henkilön on helpompi harkita käyttäytymistään ikään kuin vanhasta muistista.

Aikuisella iällä alkaneen pelaamisen motivaattoreina toimivat usein uppoutuminen pois arjen paineista tai toive rahan voittamisesta. Monesti pelaamisella hoidetaan omaa ahdistusta, masennusta tai yksinäisyyttä. Pelaaminen toimii varsin hyvin näiden asioiden ”hoitamisessa”, koska se tarjoaa mahdollisuuden totaaliseen uppoutumiseen. Siksi pelaamisesta luopuminen saattaa olla vaikeaa ilmeisistä haitoista huolimatta. Henkilö on tällöin varsin ambivalentissa tilassa, jossa hän samaan aikaan haluaa luopua pelaamisesta ja sen haitoista, mutta ei halua luopua pelaamisen hyvistä puolista.

Pelirajaton-toiminnassa tehtyjen havaintojen mukaan liialliseen rahapelaamiseen tuntuisi usein liittyvän ongelmallinen suhde rahaan. Raha tuntuu ikään kuin ”polttelevan” taskussa tai tilillä ja säästäminen on vaikeaa. Raha pitäisi saada tuhlattua joko pelaamiseen tai osteluun. Jos mieli tuntuu levottomalta, kun raha on läsnä, on suhde rahaan ongelmallinen. Suhde rahaan on saattanut olla ongelmallinen jo ennen pelaamista tai se on kehittynyt sellaiseksi pelaamisen seurauksena. Rahasuhteen korjaamista nimitetään taloudelliseksi toipumiseksi. Se tarkoittaa tilanteen tunnistamista, ongelman ymmärtämistä, rahapelaamisen lopettamista, taloudellisen tilanteen hyväksymistä ja sitoutumista talouden hoitamiseen pitkällä aikajänteellä. Taloudellinen toipuminen on pitkä prosessi, joka kulkee rahapeliongelmasta toipumisen kanssa käsi kädessä. Rahaan liittyvä toipuminen jatkuu usein pitkään sen jälkeenkin, kun pelaaminen on loppunut ja ajatukset pelaamiseen liittyen käsitelty. Oman rahasuhteen ymmärtäminen ja taloudellinen toipuminen auttavat omalta osaltaan retkahdusten ehkäisyssä. Pelirajaton-toiminnassa pyritään kiinnittämään tuettavien huomiota kyseiseen tilanteeseen omalla kohdallaan sekä lisäämään pohdintaa siitä, miten ongelmallinen rahasuhde voi ylläpitää pelaamista. Usein tuettavat raportoivat, etteivät ole koskaan saaneet tai oppineet kunnollista taloudenhoitoa lapsuuden perheissäänkään. Osana Pelirajaton-tukea tuettavia kannustetaan taloudenhallinnan tietojen ja taitojen hankkimiseen sekä pohtimaan rahasuhdettaan.

Osalla väestöstä on ilmeinen alttius riippuvuustasoiselle käyttäytymiselle. Se voi kohdistua päihteisiin (huumeisiin ja alkoholiin) tai toimintaan kuten rahapelaamiseen, osteluun tai seksiin. Usein myös vaikuttaa siltä, että riippuvuus saattaa siirtyä – esimerkiksi alkoholista eroon päässyt alkaa pelata. Todennäköisesti tietyt neuropsykologiset ja mielenterveyden häiriöt voivat altistaa ongelmapelaamiselle. Pelirajaton-toiminnassa tehtyjen havaintojen mukaan rahapelaajien joukossa tuntuisi olevan yliedustettuna erityisesti aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (adhd). Tämä liittynee toiminnan hallinnan ja impulssikontrollin vaikeuteen. On hyvin tärkeää hakeutua lääketieteellisiin tutkimuksiin, mikäli epäilee, että itsellä voi olla tällaista biologiasta tai mielenterveydestä johtuvaa, pelaamiskäyttäytymistä ylläpitävää rasitetta.

Rahapeliongelman hoidossa on jonkun verran käytössä naltreksonilääke, joka vähentää pelaamisen tuottamaa mielihyvää estämällä opioidijärjestelmän toimintaa. Naltreksoni kuuluu opiaatinsalpaajiin, joiden avulla aivojen mielihyväkeskuksen toimintaa voidaan tasapainottaa ja siten auttaa irrottautumista riippuvuutta aiheuttavasta toiminnasta. Lääkehoidon hyödyllisyyden osalta näyttö on toistaiseksi vähäistä. (Alho, H. 2023. Opioidin salpaaja naltreksoni rahapeliriippuvuuden hoidossa. Julkaistu: 28.11.2023. Saatavissa: https://www.kaypahoito.fi/nak09852)

Toimivana hoitona pidetään kognitiivista käyttäytymisterapiaa, jossa henkilöä tuetaan tulemaan tietoiseksi pelaamiseen liittyvästä ajattelu- ja tunnemaailmastaan sekä käyttäytymismalleistaan ja häntä autetaan löytämään vaihtoehtoisia tapoja vastata niihin tarpeisiin, joihin hän on rahapelaamista käyttänyt. Jos henkilöllä on muita käyttäytymiseen liittyviä häiriöitä, niin niiden hoitaminen luonnollisesti tukee rahapeleistä eroon pääsemistä.

Lääketieteellisen ajattelun mukaan ongelmallisesti pelannut on tervehtynyt vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Lääketieteessä puhutaan remissiosta, joka tarkoittaa sairauden oireiden poistumista, vaikka itse tauti on olemassa. Ongelmallisesti pelaavan, samoin kuin esimerkiksi liikaa alkoholia käyttävän, on tehtävä pysyvä elämänmuutos, jotta ongelmallinen käyttäytyminen ei palaa. Tyypillisesti ongelmapelaaminen palaa hyvin nopeasti pienenkin viihdepelaamiskokeilun myötä.

Pelirajaton-toiminnan vertaistuki pelaajien tukemisessa pois peleistä perustuu kognitiivisen käyttäytymisterapian mukaiselle ajattelulle, jota maallikkotasolla pystyy soveltamaan työkirjan tehtävien ja keskusteluavausten kautta.

Identiteetti ja minäkuva 

#identiteetti #minäkuva #käsitysitsestä 

Pelirajaton-toiminnassa katsomme, ettei henkilön tarvitse identifioitua loppuelämäkseen ongelmapelaajaksi. Identifioitumisella tarkoitamme minäkuvan muodostumista ongelmallisen pelaamisen ympärille. Henkilön on mielestämme kuitenkin aina syytä muistaa, ettei rahapelaaminen sovi hänelle, vaan pelaaminen todennäköisesti ryöstäytyy hallitsemattomaksi ja elämää hallitsevaksi hyvin helposti ja pienenkin viihdepelaamiskokeilun jälkeen. Hän tietää, ettei hänen ole syytä enää kokeilla rahapelaamista samoin kuin diabeetikko tietää, ettei hänelle sovi sokeripitoiset ruoka-aineet.

Henkilön, jolla rahapelaaminen on ollut osa identiteettiä harrastuksen myötä ja siten esim. osa sosiaalista statusta (”harrastan rahapelaamista”, ”olen gambleri”, ”minua arvostetaan”, ”olen riskinottaja”), on syytä tehdä selkeä ero entiseen identiteettiajatteluunsa.

Osalla toipujista saattaa olla hyvin negatiivinen käsitys itsestään (”en pysty”, ”en kykene muuttumaan” tai ”en ansaitse mitään hyvää”). Yksi tuen keskeinen tehtävä on kohentaa tuettavien minäpystyvyysodotuksia, luoda toivoa ja uskoa muutokseen sekä painottaa jokaisen arvoa ihmisenä hänen historiastaan huolimatta.

Toipumisen alkaminen  

#mitätoipuminenedellyttää #tunnistaminen #tunnustaminen #hyväksyminen #tukijahoito 

Toipuminen alkaa tilanteen tunnistamisesta ja tunnustamisesta sekä tilanteen hyväksymisestä. Tilannearvio on syytä tehdä rehellisesti ensin itselle ja sen jälkeen myös läheisille ihmisille, jotka yhtä lailla kärsivät läheisensä pelaamisen seurauksista, kuten psyykkisestä ja taloudellisesta stressistä. Usein pelaajan havahduttua pelaamisen lopettamisen tärkeyteen, haetaan aluksi nopeaa ratkaisua ja helpotusta, kuten järjestellään ja niputetaan velkoja. Rahatilanteen hoitaminen ei kuitenkaan korjaa alkuperäistä ongelmaa eli rahapeliongelmaa. On tyypillistä, että pelaaminen jatkuu melko pian uudestaan ongelmatasoisena, ellei pelaamisen syitä sekä taustalla olevia tunne-, ajattelu- ja käyttäytymismalleja tunnisteta ja haeta niiden tilalle rakentavampia uusia malleja ja tapoja.

Tilanteen hyväksymisessä keskeistä on, että toipuva pystyy rehellisesti tarkastelemaan tapahtuneita asioita ja hyväksymään oman aktiivisen toimijuutensa ongelmien syntymisessä. Jos henkilö näkee ongelmien syyt ulkopuolisissa tekijöissä ja itsensä uhrina, niin voi olla vaikeaa ponnistaa toipumiseen, joka vaatii aktiivista toimijuutta. Jos henkilö pystyy näkemään itsensä aktiivisena toimijana ongelmien syntymisessä, niin samoin hän voi nähdä itsensä aktiivisena toimijana toipumisen edistämisessä.

Tilanteen hyväksymisen jälkeen on syytä hakeutua sekä hoidon että tuen piiriin. Pelirajaton-vertaistuessa tilannetta lähestytään saman viitekehyksen puitteissa kuin yleisesti hoidossakin. Vertaistuen vahvuus liittyy siihen, että henkilö pääsee jakamaan kokemaansa sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vastaavaa kokemusta. Tämä lievittää häpeää. Pelirajaton-toiminnassa ohjaajana toimii vertainen (erotuksena ammattilaisen ohjaamaan vertaisryhmään), joka toimii kannustavana esimerkkinä pelaamisesta eroon pääsemisestä.

Toipumisen edistyminen  

#pelaamisen syyt #käyttäytymismalli #tunne #ajattelu #asenne #muutostyö #toipumisen kesto #retkahtaminen 

Vasta kun henkilö pystyy ymmärtämään pelaamisensa taustalla olevia syitä sekä tunne- ja ajattelumallejaan, hän alkaa ymmärtää käyttäytymistään. Sen jälkeen on aika etsiä ja löytää vaihtoehtoisia ajatus- ja käyttäytymismalleja pelaamisen tilalle. Usein pelaamisen taustalta voi löytää ns. pakopelaamista, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö pelaa, jotta voisi välttää vaikeiden tilanteiden tai tunneasioiden käsittelyä elämässään. Kun tämän asian ymmärtää, niin johtopäätös on hakea paremmin kyseisen tunteen käsittelemiseen vaikuttavaa toimintamallia. Tällöin varsinaisen ongelman peittävä pelaamiskäyttäytyminen jää tarpeettomaksi.

Kun pelaamisesta on muodostunut vahvasti ajattelua ja ajankäyttöä määrittelevä tekijä, niin toipumisen alkuvaiheessa pelaaminen on tehtävä mahdollisimman vaikeaksi rajoittamalla pelimahdollisuuksia ja rahankäyttöä esim. pelinesto-ohjelmien ja rahansiirtoestojen avulla. Samalla vapautuvalle ajalle on hyvä hakea aktiivisesti korvaavaa tekemistä yleensä hyvää mieltä tuovista aktiviteeteista liikunnan, kulttuurin ja perheen sekä muiden ystävien parista. Nämä eivät heti alkuvaiheessa välttämättä tunnu kovin palkitsevilta verrattuna pelimaailman nopeaan sykkeeseen, mutta ajan myötä tunnemaailma tasautuu ja normaalit, hitaammat ja työläämmät aktiviteetit alkavat taasen tuntua hyviltä. Toipumisen edistäminen on omaan hyvinvointiin keskittymistä.

Riippuvuustasoisellakin pelaajalla olo alkaa yleensä helpottaa ja pakonomaiset peliajatukset lieventyvät ja vähenevät vähitellen kuukauden kahden sisällä pelaamisesta pidättäytymisen seurauksena. Pelaamattomuus ei kuitenkaan voi jäädä rajoitustoimenpiteiden varaan, vaan olennaista on hyödyntää tätä aikaa oman tunne-, ajattelu- ja asennemaailman tutkimiseen. Mitkä asiat ja millainen ajattelu elämässä ylläpitää pelaamiskäyttäytymistä, miten niistä voi luopua ja mitä hyvää elämään tulee pelaamiseen sekä sen ajatteluun ja suunnitteluun käytetyn ajan tilalle?

Niitä toimenpiteitä, joita henkilö alkaa tehdä pelaamisen lopettamiseksi nimitämme muutostyöksi: tilanteen hyväksyminen, pelaamisen ja rahankäytön rajoittaminen, rehellisyys, luopuminen ja surutyö; tunne-, ajattelu- ja asennemaailman tutkiminen; sitoutuminen tilanteen korjaamiseen mahdollisesti pitkältä vaikuttavista velkaseurauksista huolimatta ja läheissuhteiden korjaaminen.

Muutostyö perustuu tiedon lisääntymiseen itsestä ja omaan käyttäytymiseen vaikuttavista asioista. Keskeisenä asiana on omien hyvien elämänarvojen kirkastaminen, mikä toimii vahvana motivaattorina pelaamattomuudelle.

On varsin tavallista, että muutostyön varrella tapahtuu ns. retkahduksia tai pienempiä lipsahduksia pelaamisen pariin. Pelirajaton-toiminnassa ajattelemme, että kun nämä kokemukset tulevat asianmukaisesti käsiteltyä, niin niistä tulee osa muutoksen ymmärtämistä ja nämä kokemukset yleensä vain vahvistavat muutostyötä pois pelaamisesta.

Mitä on Pelirajaton-vertaistuki? 

#mitätukeminentarkoittaa #omakokemus #pelirajaton-ajattelu #työkirja #emotionaalisettarpeet  #tiedollisettarpeet #keskusteluntasot  

Pelirajaton-toiminnan palvelut palvelevat tuettavia kolmella eri tavalla:

• Vertaisryhmät ja yksilötukisuhteet ovat muutostyön tukemisen palveluita. Se tarkoittaa, että palveluun hakeutunut ymmärtää, mitä muutostyö tarkoittaa ja on sitoutunut pelaamisen lopettamiseen. Vertaisohjaaja haastattelee hakijat näihin palveluihin (työntekijä haastattelee yksilötukisuhteen hakijat).
• Vertaispuhelin ja chatit ovat vertaisen antamaa ohjausta, neuvontaa ja toivon luomista.
• Voimavarakurssit, läheisten voimaviikonloput sekä pariskuntaviikonloput ovat työntekijävetoisia palveluita.

Koulutettu Pelirajaton-vertaisohjaaja on ymmärtänyt ja sisäistänyt Pelirajaton-ajattelun. Hän hyödyntää omaa kokemustaan rahapeliongelmasta sekä siitä toipumisesta tuettaviensa hyödyksi. Hän ymmärtää, että jokaisen tilanne on omanlaisensa, eikä nopeita patenttiratkaisuja ole olemassa. Hän tukee tuettaviensa muutostyötä etsimällä yhdessä heidän kanssaan olennaisia pelaamiskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä ja kannustaa heitä muuttamaan käyttäytymistään. Työssään hän osaa systemaattisesti hyödyntää työkirjaa. Hän ymmärtää, että tuettavan muutostyö ei tapahdu tukitapaamisessa, vaan muutos tapahtuu tuettavan arjessa: ajattelun muuttumisessa, tunteiden tunnistamisessa ja rehellisyydessä. Tukitapaamiset ovat tuettaville mahdollisuuksia jakaa niitä kokemuksia, joita on koettu muutostyössä edellisen tukitapaamisen jälkeen.

Pelirajaton-vertaisohjaaja ottaa vastaan tuettaviensa emotionaalisia tuen tarpeita, mutta ohjaa heitä aktiivisesti tiedon saamiseen ja ajattelun kehittämiseen. Ongelmallinen pelaaminen on tyypillisesti aiheuttanut paljon tunne-elämään liittyvää rasitusta: häpeää, syyllisyyttä, tunnetta omasta tyhmyydestä, tunnetta siitä, ettei pysty hallitsemaan käyttäytymistään. Tuettavilla on suuri tarve saada kertoa historiastaan ja kokemuksistaan sekä saada vertaisilta ymmärrystä ja empatiaa. Empaattinen asennoituminen onkin tärkeää, jotta saadaan häpeän tunne väistymään ja siten otollinen tilaisuus ajattelun kehittämiselle ja muutoksen tekemiselle. Pelirajaton-toiminnassa kiinnitetään huomiota siihen, että tukisuhteissa tapahtuva keskustelu pääasiassa keskittyy uuden tiedon ja uusien näkemysten saamiseen, arjessa tehtäviin valintoihin ja viimeaikaisten muutostyön kannalta merkityksellisten tapahtumien käsittelyyn; ei kauhisteluun, liialliseen menneisyyteen keskittymiseen tai pelitilannekokemusten jakamiseen.

Mitä on Pelirajaton-vapaaehtoistyö?  

#yhteinentoipumisnäkemys #yhteinentoimintamalli #eettinentoiminta #vastuullisuus  

Pelirajaton-vertaisohjaajat ovat vapaaehtoistyöntekijöitä ja itse ongelman kokeneita. Pelirajaton-vapaaehtoistyö on korkealaatuista, mikä tarkoittaa sitä, että vapaaehtoisemme toimivat selkeän yhteisen toipumisnäkemyksen ja toimintamallin sekä eettisen työtavan mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että tuettavien hyvinvointi on toiminnan keskiössä.

Pelirajaton-työntekijätiimi kouluttaa, auttaa ja tukee vapaaehtoisia heidän tehtävässään. Työntekijät myös seuraavat ja arvioivat toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Tämä tapahtuu ohjauskeskustelujen kautta sekä keräämällä palautetta ohjaajilta ja tuettavilta. Työntekijöillä on vastuu siitä, että toiminta on Pelirajaton-ajattelun ja toimintamallin mukaista. Vapaaehtoisten vastuulla on arvioida tukisuhteita ja omaa pärjäämistään sekä hyödyntää henkilökuntaa haastavien tilanteiden kohdalla. Vapaaehtoisten vastuulla on huolehtia omasta jaksamisestaan ja osaamisestaan sekä ottaa asiat tarvittaessa henkilökunnan kanssa puheeksi, osallistua ohjauskeskusteluihin ja täydennyskoulutukseen sekä kerätä tukisuhteiden arviointipalautteet sovittujen sääntöjen mukaan ja ajallaan.

Pelirajaton-toiminnassa ymmärrämme, että jokainen toimija on vastuussa oman toimintansa laadusta osana kokonaisuutta. Kukaan vapaaehtoinen ei jää yksin vastuunsa kanssa, vaan toiminnan rakenteet – työntekijöiden ohjauskeskustelut, täydennyskoulutukset ja yhteisön tuki – ovat olemassa yhteisen tehtävän onnistumisen mahdollistamiseksi.