Itsemyötätunto
Itsemyötätunnolla tarkoitetaan kykyä kohdella itseään arvostavalla tavalla. Ihminen, joka on itsemyötätuntoinen, käyttäytyy itseään kohtaan kuten hän käyttäytyisi ystäväänsä kohtaan, eli ystävällisesti ja oikeanlaisella vaativuudella.
Sosiaalisena olentona ihminen kaipaa ja tarvitsee myötätuntoa tunteakseen olonsa turvalliseksi ja hyvinvoivaksi. Jos koemme sosiaalisen arvomme olevan uhattuna esimerkiksi epäonnistuessamme jossain meille ja yhteisöllemme tärkeässä asiassa, toimimme myötätunnon sijaan kriittisesti ja arvostelevasti itseämme kohtaan. Saattaa tuntua houkuttelevammalta samaistua sisäisen kritisoijan rooliin kuin tuntea olevansa se, joka on tehnyt tyhmästi ja hyväksyä oma hölmö suoritus.
Turha itsekriittisyys aiheuttaa pahoinvointia ja kyvyttömyyttä toimia suotuisalla tavalla omassa elämässä, Myötätuntoinen suhtautuminen taas edistää hyvinvointia ja ruokkii aivoja toimimaan luovasti. Tilanne hankaloittaa se, että aivomme ovat evoluutiossa rakentuneet erityisen herkiksi tunnistamaan uhan ja reagoimaan pelkoon. Tästä johtuen sisäinen itsekriittisyys aktivoituu helposti aivoissamme.
Itsemyötätunto antaa anteeksi
Pystymme ystävällisyyteen itseämme kohtaan, kun muistamme, että elämään ja ihmisyyteen kuuluu keskeneräisyys, väliaikaisuus ja se, ettemme aina saa tai ole sitä, mitä haluaisimme. Kun taistelemme tätä elämän todellisuutta vastaan, stressimme, ahdistuksemme ja itsekriittisyytemme lisääntyy.
Kokemuksemme riittämättömyydestä, häpeästä ja muista kipeistä tunteista ovat tuttuja jokaiselle. Jätämme itsemme helposti yksin ja eristäydymme vaikealla hetkellä ajatellen, että vain minä yksin tunnen näin ja ainoastaan minä teen tällaisia virheitä. Totuus on, että kaikki ihmiset tekevät virheitä ja ovat epätäydellisiä.
Jaettu ihmisyys voi auttaa meitä vaikealla hetkellä. Se tarkoittaa, että haavoittuvaisuus, riittämättömyys ja kärsimys ovat normaali osa yhteistä ihmisenä elämisen kokemusta. Emme ole epänormaaleja, huonoja tai yksin ajatuksinemme ja tunteinemme.
Itsemyötätunnon yksi keskeinen ulottuvuus on tietoinen läsnäolo. Tietoisessa läsnäolossa päätämme kohdata haasteen sellaisena kuin se on, liioittelematta tai vähättelemättä sitä, kääntämättä kasvojamme siitä pois, torjumatta sitä tai takertumatta siihen. Vaikeiden tunteiden näkeminen sellaisina kuin ne ovat, avaa mahdollisuuden hyväksyä, antaa tilaa ja vaikuttaa sisäiseen kipuun rakentavasti aktiivisella ystävällisyydellä. Asetamme negatiiviset ajatuksemme, häpeän tunteen ja hankalat kokemuksemme perspektiiviin ja näemme ne selkeästi ja tuomitsematta.
Mitä itsemyötätunto ei ole?
Itsemyötätunto ei ole itsesääliä. Se ei myöskään tarkoita sitä, että katsoo vaatimuksia läpi sormien tai piiloutuu selitysten taakse. Myötätunto itseä kohtaan ei ole ristiriidassa motivaation kanssa. Jos keskittyisimme vain itsemyötätunnon ensimmäiseen ulottuvuuteen eli ystävällisyyteen ja aktiiviseen lohduttamiseen, niin myötätunto itseä kohtaan olisi heIppo sekoittaa itsesääliin.
Kun muistamme myötätunnon toisen ulottuvuuden eli jaetun ihmisyyden, voimme todeta, että kokemamme tunteet auttavat meitä ymmärtämään kaikkien ihmisten kokemuksia. Tämän ymmärryksen avulla voi omasta kärsimyksestä syntyä syvä myötätunto kaikkia ihmisiä kohtaan, sillä siinä hetkessä ymmärtää, että ihmiset ovat jossain vaiheessa elämää tunteneet juuri samoin kuin minä siinä hetkessä.
Kun muistamme vielä kolmannen ulottuvuuden, tietoisen läsnäolon, oivallamme, ettei ole syytä samaistua pahan olomme kanssa, vaan voimme antaa sille tarvitsevan tilan ja suhtautua siihen rakastavalla, neutraalilla ja rakentavalla tavalla.
Myötätunnon mullistava voima. Pessi, Martela, Paakkanen (toim.) 2017: 151-155, Osa 7 Itsemyötätuntoa työelämään (Ahlvik & Paakkanen)