Itsensä palkitseminen

Pelaaja ja läheinen pohtivat monesti, mitä pelaamisen tilalle tulee uudenlaisessa arjessa. Millainen tekeminen korvaa jatkossa ne hetket, jolloin ennen pelasi tai kantoi huolta toisen pelaamisesta? Moni pohtii myös sitä, miten voisi palkita itseään edistymisestään.

Liikunta, kirjan lukeminen tai mikä tahansa muu voi olla korvaavaa tekemistä. Se on silti hieman eri asia kuin tarkoituksellinen itsensä palkitseminen. Itsellensä hyvän suominen on kulttuurissamme suhteellisen vieras asia. Tämä sekoitetaan helposti itsekkyyteen tai sitä saatetaan pitää turhana hemmotteluna.

Vaikean rahatilanteen, kriisiytyneen ihmissuhteen tai hektisen elämänvaiheen myötä pelaaja ja läheinen ovat kumpikin todennäköisesti unohtaneet itsensä palkitsemisen. Pelaajalta tämä on saattanut unohtua siksi, että arki on kaventunut kaukoputken kaltaiseksi kapeaksi kentäksi. Siinä ei enää huomioi muuta kuin pelaamisen, joka toimii samanaikaisesti mielihyvän tuottajana, pakkona, pakokeinona, omana aikana sekä palkitsemisen keinona. Läheinen taas saattaa olla niin uupunut muiden tarpeiden täyttäjänä, että itsensä palkitseminen herättää syyllisyyttä tai epämukavuuden tunnetta.

Itsensä palkitsemisen tärkeys

Palkitsemisen hetket auttavat jaksamaan ja tuntemaan hyvää oloa arjessa. Ne auttavat huomioimaan itseänsä ja oivaltamaan, että itselle on oikeus ja jopa velvollisuus tehdä hyvää. Vaarana on, että palaamme entiseen, haitalliseen tapaan toimia, mikäli laiminlyömme tarpeitamme.

Palkitseminen ei ole asia, jonka parissa tarvitsee viettää tuntikausia. Se voi olla esimerkiksi hyvinkin arkinen asia, kuten rauhallinen saunassa käynti tai iltakävely ilman kännykkää.

Itsensä palkitsemista voi joutua opettelemaan. Pelaajalle tämä voi tarkoittaa esimerkiksi pysähtymistä, lehden ja voilevän ostamista huoltoasemalta sen sijaan, että pelaisi hetken rentoutuakseen. Läheinen saattaa opetella suomaan itselleen hetken kahvilassa tai yön puhelin kiinni.

Palkitseminen vaatii toistoja

Muutostyössä on pitkälti kyse uuden opettelusta ja toistoista. Pelaamattomuus vaatii toistoja samalla tavalla kuin punttisalilla lihakset oppivat tekemään tiettyjä liikeratoja toistojen myötä. Aivot oppivat reagoimaan tiettyihin asioihin riippuen siitä, mitä opetamme niille.

Vaikka muutostyössä on pitkälti kyse pehmeämmästä muutoksesta, joudumme siinäkin käyttämään itsekuria ja tekemään asioita, joita ei huvittaisi tehdä. Silloin olisi tärkeää osata valikoida tekemisiään tunnetilasta riippumatta. Joka aamu ei huvita kuntoilla tai treenata pelaamattomuutta, mutta saisimme tuskin juuri mitään aikaiseksi, mikäli noudattaisimme pelkästään usein vaihtuvia tunnetilojamme,

Yksi keino opettaa aivoja on kytkeä tekemiseen itsensä palkitseminen. Joka kerta kun teet jotakin haastavaa, anna itsellesi miellyttävä pieni palkkio sen jälkeen. Aloitteleva kuntosalikävijä saattaa liittää liikuntatuokioonsa noutokahvin, ystävän tapaamisen tai muun iloa tuottavan asian. Näin opetamme aivoille, että saamme miellyttävän kokemuksen vaivannäöstä tai heti sen jälkeen. Itsensä palkitsemista tarvitaan, jotta aluksi vaikealta tuntuvaan muutostyöhön jaksaa sitoutua.

Pohdi

• Miltä itsesi palkitseminen sinusta tuntuu?
• Millä asioilla voisit palkita itseäsi viikoittain? Entäpä pidemmällä aikavälillä?
• Millaista kannustusta tarvitset pysyäksesi pelaamattomuuden tiellä?
• Miten tarkastelet edistymistäsi?
• Harjoitus

Valitse viikkoosi 1–2 keinoa, joilla palkitset itsesi. Pitäydy tässä, kunnes huomaat luoneesi rutiinin. Mitä tämä kertoo sinulle oppimisesta ja toistojen voimasta?