Hyppää sisältöön

Sinuiksi häpeän tunteen kanssa

Sinuiksi häpeän tunteen kanssa

Oletko koskaan tuntenut häpeää? Et ole ainoa. Ongelmallisessa rahapelaamisessa häpeän tunne on hyvin yleistä erityisesti pelaajilla mutta myös läheisillä. Häpeä on uuvuttavaa, pysäyttävää, voimakasta ja toisista ihmisistä eristävää. Häpeä on siis lähes sanoin kuvaamaton tunnetila, joka lamauttaa kokijansa. Mutta miksi ihminen tuntee häpeää? Onko häpeän tuntemus normaalia?

Vaikka häpeä tuntuu nykyisin “turhalta”, se on yksi ihmisen perustunteista. Se on itseasiassa yksi tärkeimmistä ihmislajin säilymiseen liittyvistä tunteista. Häpeä on kiinteästi sidoksissa ihmisen moraalin kehitykseen. Kokemus edistää ihmisen sopeutumista yhteisöönsä.

–Häpeän kokeminen on usein kuin pieni sosiaalinen kuoleman hetki. Se synnyttää meissä elämän ja kuoleman kysymyksen – lauman ulkopuolelle joutumisen pelon. Aikoinaan lauman ulkopuolelle joutuminen oli varma kuolema, Kujala kertoo häpeän historiasta.

–Häpeä tunteena on niin voimakas, että se saa ihmisen tahtomattaankin muuttamaan käytöstään sen mukaisesti, miten henkilö kokee ympäröivän maailman hyväksyvän hänet. Siihen liittyy hyvin olennaisesti, mitä muut ajattelevat minusta ja toisaalta, mitä minä ajattelen itsestäni, Kujala jatkaa.

Syyllisyys vs. häpeä?

Syyllisyys ja häpeä menevät arkikielessä usein sekaisin. Niillä on kuitenkin selkeä ero. Syyllisyyden tunne kohdistuu ihmisen tekemiseen, kun taas häpeä on ihmisen minuutta määrittelevä kokonaisvaltaisempi tunne.

Ihmisen tuntiessa syyllisyyttä, hän on tehnyt jotain väärin. Esimerkiksi pelaaja voi kokea syyllisyyttä siitä, että ollut pelaamassa eikä peittelemässä illalla lapsiaan uneen. Tuntiessaan häpeää, ihminen taas kokee olevansa kelvoton tai huono. Joku pelaaja voisi ajatella, ettei kukaan muu vanhempi pelaa ongelmallisesti rahapelejä, joten hän ei oikeastaan edes ansaitse olla vanhempi tai on vääränlainen vanhempi.

Tämänkaltainen tunne on tietysti ihmiselle epäsuotuisaa. Häpeä saa ihmisen kokemaan itsensä syvästi arvottomaksi, epäonnistuneeksi tai kelvottomaksi. Tällaisessa tilanteessa jo pelkkä aavistus voi saada ihmisen herkästi kuvittelemaan, että toiset ajattelevat hänestä ikävällä tavalla, vaikka totuus olisi päinvastainen.

Ristiriita minäkuvan kanssa

Meillä kaikilla on käsitys itsestämme pääsääntöisesti järkevinä olentoina, jotka toimivat järkevästi itseään ja kanssaeläjiään kohtaan. Kujala muistuttaa, että ihminen ei ole niin rationaalinen kuin ajattelemme.

Me kategorisoimme helposti erilaisia ryhmiä, joiden kuuluisi oletusten mukaan olla hyvin järkeviä. Oletamme usein, että esimerkiksi “business-henkiset” henkilöt tai vanhemmat käyttäytyvät järkevästi ja olettamuksiemme mukaisesti.

–Jos tällaiselle ”kategorisoidulle” henkilölle kehittyy riippuvuus, on se asia, joka on ristiriidassa paitsi oman minäkuvan kanssa, mutta myös sosiaalisen identiteetin kanssa. Voi hyvin olla, että tilanteen aiheuttama ristiriita herättelee henkilön hetkessä häpeän äärelle. Häpeän kokemuksen synty ei tarvitse konkreettista sosiaalista paheksuntaa, vaan siihen riittää arvaus tai aavistus toisten paheksunnasta tai oletusten murtumisesta.

Ajassamme myös ihannoidaan määrätietoisia, itsenäisiä, tavoitteellisia, vahvoja ja tehokkaita ihmisiä. Jos ei luontaisesti ole tämän ihannekuvan kaltainen, saattaa asiasta tuntea häpeää. Samalla saattaa tuntua, että on lähtökohtaisesti vääränlainen tai harhautua ajattelemaan, että kukaan muu ei kärsi samoista haasteita. Tämän vuoksi vertaistuki on äärimmäisen tärkeää häpeää tuntevan kannalta. Kokemus, ettei ole yksin, lieventää tai voi jopa poistaa häpeän tunnetta.

Häpeä saa piiloutumaan

Itseltään piiloutuminen on riippuvuuksissa melko tyypillistä. Se on yksi neljästä käyttäytymismallista, jonka häpeän kokeminen saattaa laukaista: piiloutumista itseltä, piiloutumista muilta, hyökkäämistä itseään kohtaan tai hyökkäämistä toisia kohtaan.

Itseltään piiloutuminen tarkoittaa arkikielellä, että paetessaan peleihin pelaaja saa hetken tauon omasta tilanteestaan ja mahdollisuuden unohtaa omat ajatuksensa.

Esimerkiksi lapsi, joka on elänyt turvattomassa ympäristössä, tarvitsee kokemuksia nähdyksi tulemisesta ja onnistumisen tunteesta. Tällaisissa tilanteissa rahapelit tai sosiaalinen media voivat toimia keinona kerryttää onnistumisen kokemuksia ja hyväksytyksi tulemisen tunteita tai vaihtoehtoisesti toimia keinona paeta senhetkistä elämäntilannetta.

–Ajattelen, että turvattomista taustoista tulevilla pakoon pääseminen, eli pelaaminen voisi olla yksi selviytymismekanismi. Se on oma kysymyksensä, että mihin ihminen tarvitsee pelaamista, koska pelaaminen voi olla häpeän seurausta, Kujala pohtii.

Miksi myös läheinen voi tuntea häpeää toisen riippuvuudesta?

Kun ihminen on tuntenut toisen pitkään, hän kuvittelee tietävänsä, miten hänellä menee, mitä hän tekee tai mihin hän pistää rahansa. Kun todellisuus rahapelaamisesta paljastuu, tilanne on täysin ristiriidassa omien ajatusten ja oletusten kanssa. Syntyy syvä pettymyksen tunne, luottamuksen menetys, epävarmuutta, turvattomuutta sekä häpeän tunnetta.

–Ihmiset kuvittelevat tietävänsä jatkuvasti, mitä ympärillämme tapahtuu. Oikeasti tiedonkäsittelymme on todella valikoiva. Huomaamme vain sen, mitä olemme valmiita huomaamaan ja mikä on yhteneväistä oman käsityksen kanssa, Kujala kertoo.

Tiedonkäsittelyä voi verrata siihen, että meillä olisi kohdentavien silmälasien lisäksi laput silmien sivuissa. Silloin ihminen on herkistynyt huomaamaan vain tiettyjä asioita, jotka sopivat aikaisempiin ajatuksiin siitä, mitä ajattelemme itsestämme, toisista ihmisistä ja ympäröivästä maailmasta. Ihmisen aivot eivät helposti rekisteröi asioita, jotka ovat ristiriidassa oman käsitysmaailmamme kanssa.

–Meidän sormiemme välistä valuu paljon tietoa. Se ei ole ihmisen oma vika, vaan tarpeellista aivokapasiteetin ylläpidon kannalta. Jos ottaisimme vastaan kaiken ympärillä tapahtuvan tiedon, aivomme ylikuumenisivat todella nopeasti, Kujala kertoo.

Sama pätee oletukseen siitä, keiden oletamme läheistemme olevan tai tekevän. Voi olla haastavaa käsittää, että ihmisellä, jonka luulee tuntevansa, on ollut valtava salaisuus – rahapeliongelma.

Häpeän tunne on osa ihmisyyttä

Vaikka häpeä saa meidät lamautumaan tai tekemään päinvastaisia tekoja kuin haluaisimme, on häpeän tunne osa ihmisyyttä. Häpeä on vain yksi tunne muiden joukossa, eikä häpeän kokeminen ole ihmisen oma valinta. Kujalan neuvojen mukaan voimme kuitenkin tutustua tarkemmin häpeäämme: asettamalla häpeän kainaloon, tutustumalla siihen ja tulemalla sinuiksi sen kanssa.

–Kaikkein tärkeintä on, että ei ala odottamaan hetkeä, jolloin häpeä katoaisi täysin, koska niin ei tapahdu koskaan. Häpeän tunne on olemassa hyvästä syystä ja voidaan ajatella, että häpeä on tunne, joka kulkee kanssamme läpi elämän.

–On ehdottoman tärkeää muistaa, että tunteiden, häpeän tai muidenkaan, ei tarvitse antaa sanella, mitä voimme tehdä ja mitä emme. Voimme toteuttaa itselle tärkeitä asioita siten, että häpeä on mukana elämässä huolimatta sen epämukavuudesta, Kujala painottaa.

Sinuiksi häpeän kanssa

Häpeän tunnetta voi huomioida itsessään aktiivisesti. Voi käyttää ajatusta siitä, että tunteet ovat vieraita. Vierailijat jatkavat aina lopulta matkaansa, vaikka välillä viettäisivätkin kanssamme pidemmän ajan. On tärkeä muistaa, että tunteet itsessään eivät ole vaaraksi. Eikä niiden mukaan tarvitse toimia.

–Tärkeää on tunnistaa, millaiseen toimintaan häpeä yllyttää meitä ja muistaa, että tunteet ja ajatukset eivät ole käskyjä, joita tarvitsisi noudattaa. Voimme ihmisinä pidättäytyä toimimasta häpeän vaatimalla tavalla, vaikka se tuntuisi ajoittain pakottavalta, Kujala muistuttaa.

Tunteiden tunnistaminen ei ole helppoa. Niiden aktiivinen havainnointi on kuitenkin mahdollista ja ihminen voi harjoitella omien tunteidensa huomioimista.

–Tehtävistä voi olla apua varsinkin siinä kohtaa, jos henkilö kokee voimakasta häpeää. Itsemyötätunto on yksi häpeän vastatunteista ja sitä vahvistamalla voi helpottaa häpeän kokemusta, Kujala vinkkaa vielä loppuun.

Haastattelu: Sosiaalipsykologi (VTM), kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapeutti ja tietokirjailija Emilia Kujala, maaliskuussa 2020.

Harjoituksia

Voimasanat ja mielen tsemppaukset saattavat joidenkin osalta olla erittäin toimivia, mutta usein häpeän tunne saa meidät ajattelemaan väkisin, mitä muut meistä ajattelevat. Se on häpeän tehtävä. Siksi pidemmän päälle voimalauseet usein toimivat huonosti, koska sanat saattavat olla ristiriidassa sisäisen kokemuksemme kanssa.

Harjoitusten tarkoituksen on herätellä ajattelemaan häpeän tunnetta osana itseäsi. Sen kanssa voi oppia elämään ja tarkastella sitä myötätunnolla. Itsemyötätunto auttaa sinua sopeutumaan muutoksiin ja vapautumaan liiasta itsekritiikistä.

Harjoitus 1

Kuvittele parin minuutin ajan tilanne, jossa ystäväsi tulee luoksesi ahdistuneena. Häpeä näkyy hänestä; hän on käpertyneenä itseensä, välttelee katsekontaktia, ei löydä sanoja, 

Miten reagoit? Pyöritteletkö silmiäsi, pudisteletko päätäsi tai osoitatko eleilläsi tuomitsevaisuutta? Vai sanoisitko hiljaa tuttavallesi: ”Älä hätäile, ota vaan aikasi ja kerro rauhassa mikä mieltä painaa.”  Kuuntelisitko rauhallisesti ja etsisitkö sanoja, jotka kannattelisivat häntä? Vai pyrkisitkö latistamaan ja sanallisesti lyömään häntä entisestään?

Tuttavasi kertoma tarina on monesti se, jonka itse kerrot itsellesi pääsi sisällä. Voitko todeta, ettet sinäkään ansaitse sättivää, moittivaa tai latistavaa kohtelua? Tuomitsevaisuus ei auta sinua, eikä tämän mielikuvan tuttavaa, eteenpäin vaikeassa tilanteessa.

Uudenlaista tapaa opettelevaa ei auteta sillä, että häntä muistutetaan menneistä virheistä. Häntä tulee kannustaa uudenlaisen toiminnan jatkamisessa. Eihän kävelemään opettelevaa lastakaan moitita ja muistuteta pyllähdyksistä – lasta tsempataan ja kehutaan.

Harjoitus 2

Sanotaan että kaikkien päässä puhuu 4–5 erilaista ääntä ja/tai halua. Ääni voi olla ankara vanhempi, joka sättii ja muistuttaa huonommuudesta ja epäonnistumisista, epävarma ”teini-minä” tai täydellisyyttä tavoitteleva ”piiskuri-minä”.

Olemme paljon muutakin kuin menneet tekomme. Teot ovat tekoja ja myös jokainen uusi teko on osoitus siitä, että tekee tietoisesti toisin kuin ennen, eli opettelee ja lopuksi ylläpitää uudenlaista tapaansa toimia.

Ihminen ei muutu sillä, että häntä muistutetaan joka päivä entisestä. Ihminen muuttuu sillä, että hänen uudenlaista toimintatapaansa kiitetään ja se huomioidaan – eli vahvistetaan sitä hyvää mitä hän nyt tekee.

  • Millainen on sinun sisäinen äänesi?
  • Tunnistatko erilaisia ääniä?
  • Miten puhut itsellesi?